Insigth Genesis - Käyttökokemuksia

Navico-konserni avasi puolisen vuotta sitten Insigth Genesis palvelun suomalaisille käyttäjille. Tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjä pystyy siirtämään tallentamansa kaikuluotainlokit palvelimelle joka muuntaa tiedot kartaksi.
https://insightstore.navico.com
Koko syksyisen kalastuskauden käytin palvelua ahkerasti. Aina kun vene oli liikenteessä laitteisto tallensi karttadataa muistikortille. Tavoitteena on saada vuosien mittaan kattavat ja 100% paikkansa pitävät kartat vesistöistä joissa pääasiassa kalastan. Hitaasti mutta varmasti karttadataa on kertynyt palvelimelle. Normaalit syksyiset kalastuspaikkani ovat pääasiassa penkkoja, välillä hyvin matalassakin. Näiden osalta syvyystiedot alkaakin olla aika kivasti kasassa. Syvän päällä en suuremmin pyörinyt, joten sen osalta kartta on hyvin laikukas.

Kuinka homma toimii?

Vesille lähdettäessä laitetaan kaikuluotaimesta kaikuluotainkuvan tallennus päälle. Tehdään 2-3 tunnin pituisia tallennusjaksoja, jonka jälkeen aloitetaan uusi tallennus.
Ajoittain näytöllä näkyvä kuvake kertoo tallennuksen etenemisestä.
Ikkunasta ilmenee tiedoston nimi, tallenteen pituus ja tiedostokoko (karkeasti 150Mt/h).
Kun reissu on heitetty otetaan muistikortti laitteesta ja siirretään tallennetut karttadatat Genesiksen palvelimelle tarkoitukseen tehdyllä ohjelmalla. 

Ohjelma käsittelee jopa 30km/h nopeuteen asti tallennettua syvyysdataa. Kovemmissa vauhdeissa tehtyä tallennetta ei edes käsitellä. Luonnollisesti näissä nopeuksissa nopeat pohjan syvyysvaihtelut eivät ole kovinkaan tarkkoja. Parhaimman tuloksen ja sitä kautta tarkkuuden saa alle 10km/h nopeuksissa.
Plaanivauhdeissa tehtyä tallennusta.
Jyrkissä pohjanmuodoista ohjelma ei edes yritä tehdä kuvaa.  Tyhjässä kohtaa on lähes "seinä" veden alla.
Turvallinen ratkaisu, ettei tule väärillä tiedoilla olevaa karttaa.
Tasaisella pohjalla n. 25km/h vauhdeissa tulee moitteetonta karttaa.
Yksittäisen jäljen kaikukuvaa voi katsella jälkeenpäin palvelimelta.
Latauksen jälkeen jälkiä pääsee selailemaan internet-selaimen avulla. Jokainen jälki on oma tiedostonsa. Alkuun lisäilin tiedostoja palvelimelle milloin milläkin tiedostonimellä. Jälkiviisaana voisi sanoa, että jäljet kannattaa nimetä esimerkiksi selän / päivämäärän mukaan. Kun dataa alkaa kertymään on tietyn jäljen etsiminen vähintäänkin haastavaa ja aikaavievää.
Jäljet voidaan yhdistää yhdeksi kartaksi "merge" toiminnolla. Näin saadaan vaikka koko kauden ajelut yhteen pakettiin.

Kun tallenteita alkaa olemaan lähes 100 kappaletta on mergen tekeminen aikaa vievää. Koko 2013 tallennuksien niputtaminen yhteen pakettiin otti yli 30 tuntia. Kaikki prosessointi siis tapahtuu pilvipalvelimella, ohjelmaa käytetään internetselaimen välityksellä. Käyttäjän ei tarvitse pitää sivustoa auki kuin käskyjen antamisen ajan, muuten toiminnot tapahtuvat palvelimella. Kun prosessi on valmis siitä tulee kuittaus sähköpostiin.

Kun haluttu merge tai yksittäinen tallenne on löytynyt, saa siitä ladattua karttaplotterille soveltuvan tiedoston. Käyttäjän on rekisteröitävä se karttaplotteri sivustolle, jolle kartan tahtoo tehdä. Karttakortti ei toimi muissa laitteissa.
Merge syksyistä kurvailuista.
Todella koukuttavaa kalareissun jälkeen katsoa kuinka kartta pikkuhiljaa täydentyy. Valittavissa on katsoa karttaa 1, 3, 5 tai 10 jalan välein tehdyin käyrin. Jigikäyttöön tehdyssä kartassa olen käyttänyt tarkkaa 1ft käyrästöä ja uistelussa 3ft välein olevia käyriä. Vaikka ohjelmistossa käytetään jalkamittoja on karttaplotterille tehdyssä kartassa käytössä metrit.
Kartta täydentyy pikkuhiljaa.
Pyrin käyttämään sellaisia ajolinjoja, että kartan "tyhjät" kohdat täyttyy.
Navionicin ja Insigth Genesiksen kartat on mahdollista saada yhtä aikaa näytölle.
Uistelukäytössä tarkat kartat ovat suuri apu, aikaisemmin penkkojen reunoissa ajaminen on ollut ajoittain melko epätarkkaa ja välillä ollaan päädytty hieman turhankin matalaan. Tallenteisiin perustuvien karttojen myötä "ylläreitä" ei enää tule, patit ja penkat pystyy myötäilemään hienosti. 

Ohessa muutamia esimerkkejä, verrokkina Navionics GOLD-kartta kaikki kuvat ei ole täysin samassa mittakaavassa.
Jigipaikka 1 
Jigipaikka 2

Jigipaikka 3
Uistelujälkiä ristiin rastiin. Pattien muodot hahmottuu selkeästi.
Käyrät 3ft välein.
Uisteltua penkkaa.
Käyrät 1ft välein. Jyrkät kohdat korostuvat.
Otetaan tarkempaan käsittelyyn eräs saaresta ulkoneva kiviröykkiö. 

2 ensimmäisessä alla olevassa kuvassa katsotaan yksittäistä tallennetta jossa on ajettu paikka kahteen kertaan.
200kHz näkymää paikasta
455kHz samasta kohtaa.
Sama tilanne ohjaamosta.
Insigth Genesis karttapohja on jo valmiina edellisten ajeluiden jäljiltä.
Ylempi ohjaamokuva kannattaa avata suurempana.
- Vihreä katkoviiva kuvaa matalimman kohdan kuvaa eri näkymissä (kohta joka ylemmissä screenshoteissa on valkoinen viiva).
- Harmaa katkoviiva on kiviröykkiön reunaa jonka vierestä ajoin. Kuvasta käy ilmi, että vene meni hieman röykkiön ylitse, mutta suurin osa jäi veneen oikealle puolelle. 
- Punaiset pisteet on kiviä.

StructureScanin hyötyihin vetouistelussa palataan vielä myöhemmin lisää.
Merge-kuva 1ft syvyyskäyrillä samasta kohtaa.
Navionics ---> Genesis (käyrät 3ft välein)
Kartta täydentyy hitaasti, mutta varmasti. Suurimmat hyödyt uistelukäytössä kartasta on äkkijyrkkien reunojen löytäminen ja penkkojen muodon hahmottaminen.  Ajolinjojen suunnittelu helpottuu huomattavasti ja tarkat paikat uskaltaa ajaa entistä tarkemmin. 

Jigailussa tarkat 1ft välein olevat käyrät paljastavat erinomaisesti varteenotettavat kalojen piilopaikat. Suuri hyöty on myös siitä, ettei aina tarvitse kaikuluotaimella etsiä selkäkarin reunoja samalla peläten potkurin menetystä. Riittää, että kerran käy ajelemassa karikon reunat ympäri, seuraavalla kerralla paikat näkyykin plotterista.

Villasukkakelit

Vielä hetki sitten ihmettelin, missä pakkaset viipyy. Eipä tarvi enää mietiskellä. Pari viikkoa lämpömittarin viisari on pyörinyt 20 pakkasasteen molemmin puolin. Talvi on tullut.

Muutaman päivä meni totutellessa pakkasiin, mutta nyt jo pärjää sen verran mukavasti, että tuli käytyä tasapainopilkkiä ulkoiluttamassa.
Talvikauden aloitusavanto.
- Munat pataan
Olosuhteiden pakosta jätin tapsipilkit ja kärpäsentoukat odottelemaan leudompia kelejä. Tasapainoilu on siitä kätevä laji, että hanskat voi pitää käsissä kaikenaikaa. Parikymmentä avantoa sai riittää näin kauden ensimmäiselle keikalle, kylmä hiipi varpaisiin ja alkoi tehdä mieli kotia lämpimään. Pääsipähän treenailemaan kehimisvavan käyttöä ja Nilsun uittoa. 

Kalallisesti pilkkikeikka oli onneton, edes todistettavaa tärppiä en havainnut. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.

Ilman kaloja ei silti jääty. 
5pv pyytämässä ollut talviverkko antoi "soppakalat". Made ja pari haukea oli viikon saldo. Juuri sopivasti, enempää ei tarvitakkaan.


Saalista.
Noin 1,5kg made ja 2kg hauki.
Moni on varmasti miettinyt miksi vannoutunut aktiivikalastaja on alkanut pelaamaan verkkojen kanssa. Eipä tähän mitään suurempaa syytä löydy.
Internetin keskustelupalstoja kun katsoo yleensä aina jompikumpi osapuoli syyttelee tosiaan kalojen viemisestä (aktiivi- vastaan passiivikalastus). Ehkäpä tällä tavalla kuva erilaisista kalastustyyleistä laajenee. Uskon vakaasti siihen, ettei oikein käytettynä mikään pyydys ei tyhjennä vesistöä.

Pakkasen myötä taivaalle ilmestyi outo valoilmiö jota myös auringoksi kutsutaan. Kyllä 20 astetta pakkasta aina synkät vesisateet voittaa!

Kun pilkille ei tarkene on aikaa valmistella seuraavan kesän kuvioita. Pikkuhiljaa alkaa palaset loksahtelemaan kohdalleen. Varmasti parin viikon sisällä ollaan jo sillä tasolla, että voidaan blogissakin valottaa uusia kuvioita. 

Vesillä liikutaan, mutta millä..?

Talvikalastusta

Talvi tuli parissa päivässä. Vielä muutamia päiviä sitten Saimaa lainehti sulana, nyt suuretkin selät ovat saanneet päällensä jääkannen. Tänään aamusella muutaman koereiän jälkeen todettiin jää turvallisen kantavaksi ja laskettiin talviverkot mökin eteen.

Normaali saalis kalapaikalla on pääasiassa haukea ja madetta, hyvällä tuurilla voi talven aikana tulla muutamia kuhiakin. Mukavaa toimintaa kaikenkaikkiaan.
Outo valoilmiö, aurinko.
Uittolaite.
Tällä uitetaan vetonaru jään ali verkkoavannolta toiselle.
Homma alussa.
Reikää uittolaitteelle.
Vekotin matkaan
58 metrin matka jään alla kuljettu.
Seuraavaksi tehdään verkkoavanto josta otetaan laite ja vedetty naru ylös.
Verkkoavanto

Tämän jälkeen vedetään uitetulla narulla verkko veden alle.
Verkko pyytämässä.
Vielä avantojen huolellinen merkkaaminen ja projekti on valmis.
Ohuen jään aikana talviverkon laittaminen on nopea projekti. Jään paksutessa homma vaikeutuu. 
Talviverkkojen pidossa on se hyvä puoli, että verkkoja ei tarvitse kokea kuin 4-5 päivän välein, kala säilyy hyvänä kylmässä vedessä. 

Lukemista talvi-illoille

Vihdoin alkaa säätiedoitusten plussapäivien putken loppu olevaan näkyvissä.
Talvi taitaakin tulla kerta rysäyksellä ja parissa päivässä ponnaistaan 10 pakkasasteen paremmalle puolelle. Tällaisia pakkasia ei tarvitse montaa päivää pidellä, kun pikkulammet kantavat pilkkimiehen. Siihenhän ei tunnetusti tarvita kuin ohut riite. Itse olen pitänyt 5-7cm teräsjäätä turvallisena kulkea, koskaan ei ole tarvinnut uida. 

Jos talvikalastus ei ole lähellä sydäntä kannattaa käydä paikallisessa kirjastossa katselemassa mitä kalastusteoksia hyllystä löytyykään. Omasta paikalliskirjastosta löytyi melkoisen laaja skaala lajin ympärille tehtyjä teoksia. 
Vetouistelukirja 1 & 2
Ehdoton lukupaketti kokeneellekkin uistelijalle.
Ensimmäiseksi kainaloon tarttui pari varsin tunnettua teosta. Pekka Rekiön Suuri vetouistelukirja 1 ja 2. Voin varauksetta suositella teoksia kaikille, jotka ovat kiinnostuneet lajista. Vaikka kirjat ovat ylittäneet 20 vuoden iän nämä teokset kestää aikaa. 
Kaikuluotaintekniikkaa vuodelta 1993.
Nykyisten täkyraksien esi-isiä? 1994
Onhan se varsin mielenkiintoista katsella millaisilla vehkeillä silloin kalasteltiin. Nykyajan kehityksen huomioon ottaen vetouistelu on kehittynyt varsin maltillisesti. 

Mukavia lukuhetkiä!

Talvi peruttu?

Se olisi taas vuosi vaihtunut, on aika kiittää lukijoita edellisestä kaudesta.

Joulukuu oli tietoisesti pientä taukoa kalastuksesta ja blogailusta. Silloin kun ähky alkaa lähestymään kannattaa lopettaa, muuten on vaarana että hommasta menee maku pidemmäksikin aikaa.
Tulipahan sitä syksyllä veneessä istuttuakin, pariin kuukauteen lähemmäs 200 tuntia.

Nyt saa laakereilla makaaminen riittää.

Marraskuun lopulla purin veneen perinteiseen tapaan atomeiksi ja työnsin ladon perälle odottelemaan seuraavaa kevättä. Joulukuun alkupuolella olikin jo komeita pakkasia, mitä sitten tapahtuukaan? Jäät sulaa käyttökelvottomiksi ja Saimaalla selät aukeaa uisteltavaan kuntoon. Eipä ole tällaista joulukuuta ihan hetkeen ollutkaan.
Tänään 7. tammikuuta on myös läntisen-pienen saimaan jäät pääosin lähteneet, voisi luulla että kohta tulee kevät vaikka talvi on vasta edessä päin.
Sunisenselkä, Lappeenranta. 4.1.2014
Joulukuussa näkyvällä alueella rohkeimmat kävivät pilkillä. Olipa sinne yhdet talviverkotkin ehditty uittamaan.
Sinällään onni onnettomuudessa, että puran veneen aina aivan tyhjäksi ennen talvea, eipähän ole ollut suurempaa poltetta lähteä sitä kasaamaan parin päivän kalasteluiden takia.

Vaikka blogi - ja kalastusrintamalla on ollut hiljaista on mielessä pyörinyt seuraavan kauden kujeet. Perinteisesti jotakin uutta on päästävä kokeilemaan. Edellisenä vuotena se oli jigailu, joka koukuttikin odotettua kovemmin. Tulevan vuoden "juttu" on myös jo pikkuhiljaa hahmottunut mielessä.

Varustelu on lähellä sydäntä, eiköhän sitä tänäkin keväänä jotakin rakennella. Tästä juttua hieman myöhemmin kunhan kaikki kuviot on selvillä. Sen verra voin valaista, että vesillä tullaan kulkemaan myös kesällä 2014.

Juttutoiveita on tullut jonkinverran kommenttien ja sähköpostien muodossa. Kevättalvesta pyrin toteutamaan muutamia toiveita. Lisääkin toiveita saa toki esittää.