Kalavehkeiden viilausta

Kaluston väkerryksen ja aherruksen ohessa on aika laittaa myös kalastustarvikeosastoa kesäkuntoon. 

Kajakki tulee pääasiassa jigausyksiköksi, joten varustus koostuu luonnollisesti jigipäistä ja toukista. Aikaisemmin olen käyttänyt venekalastuksessa Rapalan olkalaukkua johon menee 4-5 keskikokoista Planoa pienellä sullomisella.

Kajakissa tavaran määrä pitää viedä minimiin joten päädyin käyttämään legendaarisia Planon 3700-pakkeja. Yhteen toukat, toiseen shadit ja kolmanteen puntit. Hobien istuimen alla on paikat 2 pakille ja kolmas mahtuu olemaan penkin sivussa. 

Pienet pakit laukkuineen tuntui epäkäytännölliseltä ratkaisulta jo muutenkin ahtaahkossa kajakissa. 
Testireissulla.
Logistiikan olen suunnitellut niin, että kajakissa mukana kulkeva 48QTS Igloon kylmälaukku toimii samalla tavaroiden kuljetus / säilytyspaikkana. Kalastuksen jälkeen planot, ankkurit ja muut viskataan kylmälaukkuun odottamaan seuraavaa reissua. Ainankin teoriatasolla homma vaikuttaa toimivalta, käytäntöä odotellessa.
Kajakkipakin kasausta.
7 grammaa painava 4/0 jigikoukku.
Osasta punteista puuttui painot, joten grammavaakalle tuli töitä.
Gramman tarkkaa työtä.
Heittojigauksen aseet ajoahvenelle ja kuhalle.
Vertikaalipuolen kuviot on vielä auki.
Tarkoituksena olisi aloittaa aktiivinen vertikaalijigaus, mutta ensiksi täytyy perehtyä aiheeseen ja tuotetarjontaan.
Uistelupuolellekkin pientä uudistusta on löytynyt haavirintamalle. Rasvaevä C/R on tullut jäädäkseen Vuoksen altaalle ja pikkuhiljaa täytyy kehittää kalusto siihen kuntoon, että suurienkin kalojen vapautus onnistuu kalaa vaurioittamatta. 
Viime kesän käytössäni ollut Shimanon haavi osoitti ennakkoluuloni kumihavaksen hankalasta käytettävyydestä aiheettomiksi. Napakat liikkeet niin veden vastus ei tule ongelmaksi. Haavin vedessä uittaminen 4km/h vauhdissa kalaa odotellessa ei kumihavaksella onnistu. Vastusta tulee liikaa ja haavin ohjaaminen on todella haastavaa.

Shimanon 60cm leveä suuaukko tuntui ajoittain olevan turhan pieni, kun vapautettava saaliskala alkoi olemaan 4-5kilon luokkaa (65-75cm), saati jos sitä suurempi joskus hurjalla tuurilla sattuisi tulemaan. 

Lääke löytyi, Fox Ragen XXL. Kumihavashaavi jonka suuaukko on 82 x 75cm. Enää ei pitäisi olla haavin koosta kiinni, etteikö kala mahtuisi haaviin. Haavin havas on sen verran syvä, että todennäköisesti kalaa pystyy pitämään koko vapautusprosessin ajan vedessä haavissa. 

6.2 kg koiraa haavissa.
Saman painoinen lohikin sukeltaa haavin pohjalle reunarautoihin koskematta.

Houkutuslevyn tuunaamista

Joku saattaa luulla, että olen vaihtanut kalastuksen fiksailuun ja puunaamiseen. Ei, näin ei ole. Keväällä kaikki rakennusprojektit painaa päälle yhtäaikaa ja koko orkesteri pitäisi olla tikissään samalla hetkellä. Olin ajoittanut puhdetyöt niin, että vappuna olisi valmista. Yksinkertaisesti kevät vaan tuli liian aikaisin ja taas myöhästyin kevään uisteluavauksesta. 

Vuosi sitten kerroin, että houkutuslevyt on tullut jäädäkseen uistelupalettiini. 
Totta joka sana. Taas viime kautena ainoa +5kg lohikala tuli houkutuslevyn avustuksella. Vaikka en värien puolesta juurikaan liputa on yksi ylitse muiden, Beanut Butter. Harmikseni tämän sävyn levyä ei ole mallistoissa toistaiseksi näkynyt.

Kaveripiiristäni löytyy mainioita kynäruiskun käsittelijöitä, joilla on silmää maalailla mitä hienompia taideteoksia raksihuppuihin ja vaappuihin. Tällä kertaa haaste on annettu houkutuslevyn muodossa. Ei muutakuin Beanut Butter-huppu ja repullinen plankkoja levyjä reppuun ja pajalle. 
Mallikappale maalarille.
Ja valmista.
1x UV 2x GLOW VK:n pientä houkutuslevyä Beanut Butterina
Beanut on väri joka toimii joka säällä, joten päätettiin tehdä väristä testikappaleet niin UV:nä kuin Glownakin. Kromipohjaisessa levyssä ei uskottu värin toimivan.

Lisäksi tuhnuiselle kelille kylmään veteen valmistui muutama pinkin sävyissä oleva "viikate".
Tuhnukeli special.
Kirkkaalle syyspäivälle lääkettä tärpittömiin hetkiin.
Kylläpä nousi hymy stoppareihin, kun haki levyt maalarilta. Jälki ensiluokkaista ja väritys juuri se mitä haaveissani olin hahmotellut. Kiitoksia Ristolle!
Kalusto alkaa olemaan tikissään. Maanantaina olisi tarkoitus heittää ensimmäinen täysi kalastuspäivä avovesikautena 2014. 

Polttelee!

Kiillotusta - Törmäyslistat

Kuten aiemmassa kiillotustekstistä kävi ilmi, jotakin jäi projektissa hampaan koloon:
- Törmäyslistat. Siispä takuutyötä tekemään.

Törmäyslistat kertoo paljon veneen käyttäjän viitseliäisyydestä käyttää fendereitä ja kuinka venettä on vesillä ollessa kohdellut. Omia muistoja on kertynyt myös Yamarinin listoihin, onhan runko nähnyt vettä jo 9 vuoden ajan.

Aikaisempi kiilloitusprojekti keskittyi veneen gelcoat-osien puunaamiseen, siihen projektiin löytyikin netistä paljon tietoa ja homma oli sitä kautta helppo laittaa aluille. Oikeastaan osasyynä törmäyslistojen puunaustarpeelle on myös kiillotuksessa tulleet laikan hankaumat jotka ärsyttivät niin, että lähes menetin yöunet.
Kiillotuslaikan hankausjälkeä listassa.
Tälläkertaa rajausteippi oli helppo muistaa.
Törmäyslistasta löytyy kaikki mustan sävyt.
Aivan oikeassa laidassa kerran kiillotuskoneella ajettua pintaa.
Törmäyslistojen puunauksesta ei netistä niin kauheasti tietoa löytynytkään. Yleisesti neuvottiin käyttämään cleanereita ja vastaavia litkuja. Ne on koitettu ja testattu moneen kertaan, tulos ei ole miellyttänyt.

Jotenka harjoitellaan törmäyslistojen hinkkaamista kiillotuskoneella.
Aseet törmäyslistan kiilloitukseen.
Tarkoituksena oli ajaa lista kovalla laikalla Farecla G3 kanssa. Puolessa välissä huomasin tämän menetelmän liian kesyksi törmäyslistojen vaurioihin nähden. Tehoa piti saada. Seuraavaksi käyttöön kiillotuskone + Farecla G6 yhdistelmä. Lista kyllä kiillottui komeasti, mutta vekit pysyivät. Järeämpää asetta käyttöön!
Mitä varastosta ei löydy, sitä ei tarvita.
Aikaisemmista gelcoat-paikkauksista oli nurkkiin jäänyt pyörimään vesihiomapaperia. Johan alkoi lommot tasoittua. Käytin hionnassa 3 eri karheutta (240-> 600 -> 1000) jonka jälkeen viimeistelin pinnan G6 kanssa. Lopputulos oli oikein hyvä.
Lopulliset työkalut törmäyslistan käsittelyyn.
"räjähtäneestä" Sonaxin vahapadista sai mainion käsikiillotustyökalun
Törmyslista kiiltää kuin uusi.
Jopa törmäyslistaan saa kiillon.
Rungolla ikää 9-vuotta, mutta pienellä vaivannäöllä ei mielestäni paljoa kalpene uuden rinnalla.
Projektiin meni aikaa harjoitteluineen 2-3 tuntia ja lopputulos parempi kuin uskalsin kuvitella. Kiillotuksen jälkeen käsittelin listan uv-suojan sisältävällä venevahalla. Aika näyttää kuinka käsiteltyjen listojen pinta kestää käyttöä. 

Puunausta ja kiillotusta.

Taisin jokunen aika sitten kirjoittaa, että vene on pesty syksyllä pieni huuhtaisu, vaha pintaan ja vesille.

Tämähän olisin ollut liian helppo kaava, mennään normaaliin tapaan vaikeimman kautta. Veneen päivettynyt ja hieman mataksi muuttunut kansi on ärsyttänyt itseäni ajottain ja nyt on aika tehdä asialle jotakin. Taas kerran on foorumeita selattu ja tietoa lypsetty, tällä kertaa tietoporttaali on ollut www.pesukinnas.com ja aiheena kiilloitus.

Kiilloitus eli maalipinnan, tässä tapauksessa gelcoatin, koneellinen hionta hienoilla hioma-aineilla. Aikaisempaa kokemusta aiheesta ei ole, joten taas mennään yrityksen ja erehdyksen kautta maaliin. Taustatyöt olen tehnyt huolella ja periaatetasolla homma pitäisi olla hanskassa. Yksinkertaisuudessaan työvaiheita on 4: Pesu, Kiillotus, Pesu, Vahaus.
Tarpeet keväiseen päivän puhdistusoperaatioon. 
Ensimmäiseksi talven pölyt pois painepesurilla, sitten harjan kanssa läpikäynti. Pohja ja vesiraja on pesty kovemmilla myrkyillä ja syksyllä joten nyt riittää hieman miedommat aineet.
Perus veneshamppoota.
Sää suosii pesijää.
Ämpäri ja pikkuharja ahtaisiin koloihin ja vati + varrellinen harja isoille pinnoille.
Shamppoopesun jälkeen likaisimmat ja mahdollisesti öljyiset paikat kävin läpi liuotinpesuaineella.
Tällä esimerkiksi moottorikaivon on hyvä pyyhkiä.
Veneen vanha nimi kuultaa hytin sivuposkissa.
Tässä myöskin yksi syy kiilloitukseen. 
Pinta on selkeästi matta ja tuntuu karhealta.
Kun runko on pesty huolella on kiillotuksen aika. Kiilloituskoneelle veneilevällä kalamiehellä on niin vähän käyttöä, että päädyttiin kalakaverin kanssa hankkimaan porukkakone.

Ostokriteereinä koneelle säädettävä pyörimisnopeus, kompakti koko ja tärkeimpänä edullinen hinta. Koneen mukana tuli 3kpl 180mm hiomalaikkaa. Nämä jäi itselläni täysin käyttämättömiksi. Koneen kanssa samalta hyllyltä päätyi koriin Falecran kiillotussetti 6" laikoilla. Paketissa on 2 laikkaa, toinen niinsanottu yleislaikka kiilloitukseen ja toinen pehmeämpi laikka viimeistelyyn. 6" laikkakoko vaikutti paremmalta veneen moniin kaareviin muotoihin.

Hiomatahnoiksi valitsin Fareclan G6-G3-G10. Pesukintaan foorumeilla Farecla tuntui jakavan hieman aktiivisemmin kiillottavien mielipiteitä ja mielikuvaksi itselleni jäi, että suurin osa käyttäjistä piti Fareclan tahnoja suihkepullokäsittelyineen hieman vanhanaikaisena juttuna.
Kiilloitussetti valmiina työhön.
Hommahan alkaa sillä, että valitaan "kova" vaahtomuovi laikka ja siihen pinnan vaatima hiomatahna. Mieluummin alkuun kokeilee liian miedolla "aseella" kuin hyökkää heti maksimivoimalla. Fareclassa menee karheudet hämäävästi G6-G3-G10, eli G6 on karhein. Jätin sen alkuun sivuun ja tein ensivedot G3 kanssa. Alkuun tuntui, että kone vei miestä mutta nopeasti hommaan pääsi jyvälle. Tein 30x30cm koepalan jonka perusteella totesin, ettei karheammalle G6 käsittelylle ollut tarvetta. Ei ole kannattavaa kuluttaa pintaa turhaa liikaa kerta-ajolla, jos vähempikin riittää. Gelcoat on siitä mukava pinta käsitellä, että kalvopaksuus on paikoitellen lähes 1mm joten läpiajamisen riski on minimaalinen. Luonnollisesti kulmissa kerrospaksuus voi olla todellakin ohut ja tämän takia kulmat ajoin todella varovaisesti ja pienellä paineella. 

Farecla on suunniteltu käytettäväksi niin, että ennen kiilloituista laikka ja kiilloitettava pinta kostutetaan muutamalla suihkauksella puhdasta vettä. Vesi toimii hionnan liukasteena. Käytin vettä ehkä jopa vähän liikaakin, koska aloittelijalla oli pelkona gelcoatpinnan polttaminen, eli ajaminen liian kuumaksi jolloin väri kellastuu. 

Kun hommaan pääsi hyvälle oli ilo kaasutella koneella pitkin kannen mutkia ja kulmia. 6" laikka taipui uskomattoman pieniin koloihin ja kaiteiden väliin. Tein pienehköjä 40x40cm kaistaleita kerrallaan, jolloin oli helppo kontrolloida kiilloitettava alue ja riittävä kostutus. Koneessa pidin kierrokset lähes kaiken aikaa lähellä minimiä, mielestäni laikka käyttäytyi siinä vauhdissa hallittavasti ahtaissakin koloissa ja jälki oli hyvää. Kannen tasaiset ulkopinnat oli ajettu noin tunnissa, neliöitähän ei tullut kuin muutamia, mutta mutkaa ja suikaletta oli senkin edestä. 

G3-hionnan jälkeen pesin roiskuneet tahnat painepesurilla ja sitten vastaava uusintakäsittely pehmeällä laikalla ja G10 "Finnish" tahnalla. Tämänkin käsittelyn jälkeen luonnollisesti painepesu. 

Veneen mutkia ja muotoja ajellessa laikka oli ajoittain osittain irti rungosta, senhän tietää miten tahna levisi ympäri lähikulmia, kun kontakti runkoon helletti ja talla pyörii 1000rr/min. Hiomatahna jäämiä saan rapsutella vapaputkista ja kaiteista vielä pitkän aikaa. Roiske-ongelmaan varmasti kertyvä kokemus tuo helpostusta. 

Itse kiillotusprosessi oli sen verran sotkuista touhua, ettei tullut mieleenkään kaivaa kameraa esille. 

Toinen amatöörivirhe sattui törmäyslistan kanssa. Ensimmäisen pehmeän vaahtomuovilaikan kanssa muistin katsoa, ettei se tee minkäänlaista jälkeä listaan. Tästä syystä en listaa suojannut. Kun vaihoin pehmeämpään laikkaan ei tullut enää mieleenikään tarkastaa sen reagointia listaan. Tässä tallassa olikin kova runko joka ulottui ulkokehälle asti. Nyt törmäyslistaa komistaa hienot muistot ensimmäisestä kiilloituskerrasta. Nyt ainankin muistaa käyttää rajausteippiä seuraavalla kerralla. 

Suunnitelmissa olisi koittaa kovemmalla laikalla ajaa törmäyslista läpi. Luulisi kovan kuminkin olevan kiilloitettavissa. Samalla häviäisi myös pienet harjoittelujäljet.
Kiilloituksen jälkeen jälkeen huokoinen gelcoat on vailla minkäänlaista suojaa, joten kunnollinen vahaaminen on tarpeen. Kuvan moottorinkoppaa en kiilloittanut, on vaan mukavuussyistä vahauksessa sisätiloissa.
Sonaxin vahanlevitin antautui 10 minuutissa.
Mikään ei ärsytä enempää kuin temppuilevat työkalut.
Vahauksen jälkeen ei voi kuin olla tyytyväinen lopputulokseen, kansi on saanut kiiltonsa takaisin.
Muisto vanhan nimen kuullosta on muisto vain.

Tällä kertaa kiilloitin vain kansiosat, kyljet on mielestäni vielä liian hyvässä kunnossa pinnan "kulutukselle". Kuitenkin harjoitusprojekti oli onnistunut ja uskallan käydä uudestaankin kiilloituskoneen puikkoihin. 
Kylkeä.
Takilan jalan lähistöllä näkee millaisen pisarakuuron runko sai.
Tässäkin hommassa minulla oli matkassa nippu ennakkoluuloja. Parin laikan pyöräytyksen jälkeen pelot haihtuivat ja homma sujui kuin tanssi. Ei pidä pelätä vaan testata, harvoin tällaisissa projekteissa lopullista tuhoa saa aikaiseksi.

Kajakin varustelua - Osa 3

Kajakin varusteluprojekti on edennyt jo kolmanteen osioonsa. Sähköt ja laitteiden kiinnityspaikat on tehty. Luonnollisesti kaikuluotain vaatii myös anturin toimiakseen. Kajakkiin tulee 2 kiinteää anturia, HST-WSBL 83/200kHz "normianturi" ja LLS-HD StructureScan / Downscan anturi. Lisäksi siirrettäväksi / irroitettavaksi tulee HDI-anturi 83/200/455/800kHz vertikaalijigaukseen. 

Ensiksi asennetaan normaali HST- WSBL anturi.
Hobie kajakit on ns. Lowrance-valmiita, joka tarkoittaa sitä, että kajakin pohjaan on tehty Lowrancen anturille sopiva asennuslevy. Anturin asennus on todella helppoa ja nopeaa.
Anturin asennus alkaa.
Anturin asennuslevyyn pääsee käsiksi pohjan kautta.
Anturin asennuspaikasta ei voi erehtyä.
3 ruuvia auki ja kotelo on irti.
Asennuspohjassa on kiskot joihin anturi kiinnitetään.
Anturi on kilven alla suojassa kiviltä ja kolhuilta.
Vesi pääsee virtaamaan vapaasti samaan tilaan anturin kanssa, joten lämpötilanmittaus toimii reaaliajassa asennuspaikasta huolimatta.
Asennuspohjasta anturin johto pujotetaan läpivientiin jonka kautta johto tulee rungon päälle.
Anturijohto nousee kannelle istuimen alla olevasta reiästä. Reiästä oikealla näkyy läpivienti, josta johto pujoitetaan rungon sisään. Tällä hetkellä läpiviennissä on vielä paikoillaan sokea tulppa.
Hobien läpivienti on nerokas, paketin mukana tulee monen kokoisia ja muotoisia reikäkombinaatioita, joista valitaan millekkin anturille sopiva reikä. "Sovite" painetaan läpiviennin kanteen ja koko paketti johtoineen ruuvataan runkoon. 
Läpivienti anturijohdon kanssa.
Loppu onkin pelkkää johdonvetoa rungon sisässä kaikuluotaimelle. Erikoismaininta kajakin ominaisuuksista johdonvetoon. Tämän helpommaksi ei johtojen vetäminen tule, kädet yltää luukulta luukulle, hyvästi vetonarut ja verestävät rystyset.

Seuraavaksi vuorossa LLS-HD anturi. Anturin asennuspaikan kriteerit on hieman tiukemmat kuin normaalilla alaspäin luotaavalla anturilla. Sivulle pitää olla esteetön näkymä. Käytännössä kajakissa ajatustasolla jäi 3 vaihtoehtoa asennuspaikalle: Keulaan, kylkeen todella alas (pohjan tason alapuolelle) tai perään. Näistä vaihtoehdoista päädyin kuivaharjoittelun jälkeen asentamaan anturin perään.
Asenuksessa käytän normaalista asennuslevystä poiketen RAM:in tuotetta joka on tehty nimenomaan LLS-anturin asennukseen. Paketin mukana on B-kuula, kiinnityslevy anturille ja alumiinitanko jolla kuula ja anturi yhdistetään toisiinsa. Tanko on todella pehmeää materiaalia ja helppo työstää tarvittavaan muotoon.
Kuvassa näkyvä B-kuulan kaidepanta pitää hankkia erikseen. 
Paketti asetettuna paikalleen.
Lyhensin alumiinitangon noin 30cm pituiseksi ja käänsin loivalle kaarelle.
Takakaiteessa U-pultilla oleva B-kuulan on osoitettava ylöspäin, muuten se ottaa maahan kiinni kajakkia auton katolle nostettaessa. Kuulan asento ja anturin varsi on mitoitettu niin, että kun anturi laskeutuu vapaasti kuulassa niin alas kuin kuula antaa myöten asento on hyvä. Lasku onnistuu vaikka vesillä ollessa.
Anturi käännettään kuljetuksen ajaksi makamaan kajakin takakantta vasten.
Paketin päälle vedettävä kuminauha estää turhaa liikehdintää.
Rungon sisällä takakulmiin pääsy on haastavaa, läpiviennin teon kannalta se taasen on välttämäntöntä. Kansiluukuilta kehykset irti ja taas ylsi sormenpäillä 5cm kauemmas.
Kansiluukku irroitettuna. Ei taida kajakista sellaista ruuvia löytyä mitä en olisi avannut edes kerran.
Läpivienti LLS-HD:n johdolle.
Kuljetusasento.
Luotausasento.
Luotausasento.
LLS-HD:n asennus oli yksi niistä toimenpiteistä joiden onnistumista olin jännittänyt etukäteen. Kuitenkin kaikki meni hyvin, anturi istuu varsin jämäkästi ja on nopeasti käännettävissä kuljetusasentoon. Alunperin ajattelin tehdä LLS:n anturista irroitettavan, mutta pitkä johtoveto kannen yli ei houkuttanut. Epäilyksenä oli myös, ettei anturia sitten olisi koskaan "jaksanut" asentaa lähtiessä. Nyt sen kääntö luotausasentoon on 10 sec homma.

Irroitettavaa anturia tulen kuitenkin soveltamaan vertikaali-anturissa. Uskon, että tarpeeksi syvissä vesissä jigatessa myös kajakin pohjaan asennettu anturi näyttää jigin liikkeet. Toinen anturi tulee matalampien vesien ja kovempien tuulien apuvälineeksi. Asennuksessa hyödynsin vastaavaa RAM:n vartta kuin LLS:n asennuksessa.
 Vertikaalianturi.
Ylimääräiset johdot on käännetty kiepille varren mutkaan. Anturi on aseteltavissa kajakin etuosassa lähes mihin kohtaan tahansa asennuskiskoja hyödyntäen.
Anturit löysivät paikkansa rungosta. Näillä eväillä kajakki alkaakin olemaan jo lähes kalastuskunnossa, enää jäljellä on pikkunäpertelyä jonka jälkeen kaikki on valmista kesän jigikarkeloihin.

Kajakin varustelua - Osa 2

Kajakin varustelu jatkuu. Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin perussähköt. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi vuorossa laitteiden johtovetoja ja SonicHubin kaiuttimien asennus.
Virtajohtoa sulakerasialle.
Johtovedot tein 1.5mm2 johdolla. Kaikki liitokset tehty kutistesukkaliittimillä.
Kun NMEA0183 väylää ei käytetä voidaan sen johto katkaista pois tilaa viemästä.
Typistetty 0183-kaapelin pää kätketty kutistesukan sisään. 
NMEA2000 kieppi.
NMEA johdot tulee yleensä hankittua "tarpeeksi" pitkinä.
Kiepiltä purettu tarvittava määrä johtoa ja loppukieppi jätetty nippuun.
SonicHubin johtojen selvittelyä.
Audioserverin johdot vastaa hyvin pitkälle normaalin autoradion kaapelitarjontaa. 
Vain tarpeelliset johdot saivat jäädä.
Etu Oikea/Vasen ja +12/heräte.
Loput johdot poistin pinneineen liittimestä.
Johtosarjan kasaamista. 
Kutistejatkojen lisäksi liitoksien päälle on vedetty teippi.
Kajakin välipohjassa saattaa ajoittain olla vesikuormaa, joten johtojen suojaaminen on tehtävä erityisen huolellisesti.
Musiikkitoistimen saaminen kalaveneeseen oli itsestäänselvyys. Kajakissa tämän toteutus luonnollisesti tuottaa pienehköjä lisähaasteita. Käytännössä ainoa järkevä paikka kaiuttimille löytyi keulaluukusta. Ennen projektin aloittamista varmistin valmistajalta, että joskus tulevaisuudessa minun on mahdollista saada uusi luukku reiitetyn tilalle.
SonicHubin kaiuttimien paikan etsintää
Mittausta, mittausta ja mittausta.
Mallailuun ja mittaukseen käytin valehtelematta enemmin aikaa kuin mihinkään muuhun tässä projektissa.
Tämän pitää onnistua kerralla.
Ensimmäinen reikä on aina se vaikein.
Harva taitaa aloittaa kajakin rigaamista tekemällä siihen 2x 140mm reikiä?
Kajakissa käytettävä polyeteeni on todella mielyttävää materiaalia työstää. 
Ensimmäinen reikä sai kaverin, kaiuttimet istuvat niinkuin pitääkin. 
Kaiuttimen ja luukun väliin tulee tiivisterengas.

Kaiuttimet paikallaan.
Tässä vaiheessa kaiuttimet on vedetty paikalleen ainoastaan itseporautuvilla ruuveilla.
Aika näyttää joutuuko siirtymään pultti + mutteri yhdistelmään.
Kaiuttimien johdot menee saranapuolelta välipohjaan. Luukku toimii normaalisti. 
Kaiuttimien asennuksen jälkeen siirrytään rungon keskivaiheille. Laitteille, vapatelineille ja muille varusteille rakennetaan kiinnitysjärjestelmä. Mitään laitteita ei ruuvata kiinteästi kiinni kajakkiin, runkoon kiinnitetään Yakattackin GearTrac-kiskot joihin minkäkin tarpeen mukaan kiinnitetään varusteet. Lähtökohtana on, että aina kalareissun jälkeen runko riisutaan vapaaksi kaikista varusteista ja jokaiselle reissulle saa varusteet kiinnittää haluamaansa paikkaan.
YakAttack GT175
Kiskon mallausta dashboardiin
Hobien Dashboard on kiinni 3 pultilla ja on helppo irroittaa työstettäväksi.
Runkoon on upotettu metallikierteet, joten jenkojen löystymistä ei tarvitse pelätä 
Dashboard on leikkuulautamuovin tapaista materiaalia. 
Kiskojen mallaamista.
YakAttacilla pisin GearTrac GT175 on 16" joka mielestäni jäi turhan lyhyeksi. 2x 12" kiskoilla saavutettiin juuri sopiva pituus. Kahdesta kappaleesta kasaamalla kiskot sai myös hieman kaartamaan kajakin muotojen mukaisesti.
Kiskojen mukana tulleessa paketissa oli mukana poranterä ja ruuvit jotka olivat juuri täydellisen mittaiset, juuri dashboardin paksuuden pituiset. 
Kiskot paikallaan.
Valitsin sijoituspaikaksi boardin ulkoreunan. Jos jossakin vaiheessa haluaa kaivertaa sisäsivuun säilytysreiät esimerkiksi pihdeille ei kiskoja tarvitse alkaa siirtelemään.
Takakaiteen päälle kiskot kiinnitettiin erillisillä YakAttackin pannoilla.
Näyttö paikallaan.
Johdot piillotettu spiraalin sisään. Spiraalijohtoa on noin metrin pätkä. Tarvittaessa ylimääräiset johdot voi työntää rungon väliin suojaan. 
Myös vasemmalle sivulle on vedetty Lowrancen virtajohto. Tarvittaessa näytön voi siirtää vasemmalle sivulle tai  siihen voi lisätä toisen näytön esimerkiksi antamaan lisää dataa vertikaalijigauksessa.
Humppa soi ja kaikki toimii.
Ebaysta hankkimani 2 euron elektroninen antenni toimii yli odotusten.
Ensimmäinen projekti mitä tehdään, kun saadaan virrat laitteisiin: Ohjelmistopäivitys.
Hitaasti mutta varmasti, päivä päivältä kajakki näyttää entistä valmiimmalta. Ensimmäinen suuri saavutus oli saada näytöt tulille ja testata kaikkien laitteiden toimivuus. Oikeastaan sähköpuolen asennukset olivatkin projektissa ne suurimmat tai ainankin työlläimät vaiheet. Kyllähän tekemistä vielä riittää, mutta voisin veikata että puolivälin rajapyykki ollaan jo ohitettu.