Millainen on hyvä myynti-ilmoitus?

Yksityishenkilöiden tavaroiden myyntikuviot ovat vuosien saatossa muuttuneet täysin ja suurin osa kaupanteosta käydään internetin myyntipalstoilla. Vene tuotteille suosituimpia paikkoja lienee www.nettivene.com ja www.tori.fi.

Mopo-iässä tuli vielä tarkasti syynättyä Keltaista-Pörssiä, sittemmin sanomalehti muodossa olevat ilmoitukset ovat unohtuneet. Netissä olevaan ilmoitukseen on helppo liittää linkkejä, kuvia ja muuta dataa jotka herättävät ostajan mielenkiinnon.

Harrastukseni ja yleisen mielenkiinnon takia tulee seurattua myyntipalstoja lähes päivittäin. Aktiivisella seurannalla pysyy hyvin kärryillä hetken hintatasosta ja saa kuvaa myyntiajoistakin.

Millainen sitten on hyvä ilmoitus?

Nämä ovat omia mietteitä tästä aiheesta, jokainen tekee kauppaa omalla tavallaan.

Vene talvisäilössä.
Hyvällä tuurilla kuvasta selviää mallinkin, kertooko tämä ostajalle mitään joka juuri tiettyä mallia on etsimässä?

Hyvät kuvat ja asiallinen kerronta herättää mielenkiinnon.
Jos veneestä on yksi kuva, joka on otettu talvisäilytyksessä pressujen alla ei se paljoa anna kuvaa laitteen kunnosta. Mielestäni viidellä hyvin suunnatulla kuvalla saa kerrottua jo hyvin paljon veneen kunnosta. Pari kuvaa kyljistä, yksi moottorista, kansirakeinteista yksi ja hytistä yksi, näin saa jo aika laajan kokonaiskuvan millaisella hoidolla laite on ollut.

Harmittavan monessa ilmoituksessa kuvat on vähän "sinnepäin" otettuja, jotka eivät kerro kerro juuri kyseisestä yksilöstä mitään.

Vaihtoehtoinen kuva. 

Tuotteen tietoihin on hyvä laittaa listaus oleellisimmista asioista, jos jotain erikoisempaa niin linkki valmistajan tuote-esittelyyn on plussaa. Kuvat tekevät työnsä ja ostajan tarvitsee lisätiedoista vain katsoa, millainen varustelutaso veneestä löytyy. Huikeat ylistykset ja muut täytelauseet ilmoituksessa on huvittava lisä, mutta onko niistä mitään hyötyä?
Onko tarpeellista kertoa jokavuotisista huolloista, jotka pitäisi olla veneen omistajalle itsestään selvyys?

Toinen asia taas on jättää kertomatta.
Jos myyntikohteessa on jokin vika tai ominaisuus, jonka myyjä jo ilmoitusta tehdessään tietää herättävän keskustelua myyntitilanteessa niin kannattaako sellainen jättää mainitsematta? On reilua, että tällaisista ollaan rehellisiä jo kaupanteon alussa, eikä tarvitse alkaa sitten paikanpäällä 500km ajaneena vääntämään, että solmussa oleva potkuri ja akseli vaan unohtui mainita ilmoituksessa. Jos näistä on asianmukaisesti kerrottu niin homma on ihan ok.

Hinta on tietysti jokaiselle myyjälle se jota mietitään pitkään. Samalla se ratkaisee meneekö vene kaupaksi vai jääkö roikkumaan myyntipalstoille.
Karu tosiasia, että mitä enemmin venettä varustelee sitä enemmin siitä myydessä tulee takkiin. Tällaisia ei kannata edes alkaa laskemaan, tulee vain paha mieli.
Uisteluveneissä varusteita lyötyy joka lähtöön, perus retkiveneilijä ei niistä tarvitse puoliakaan. Uskon, että ostajakunta laajenee yli puolella, kun poistaa veneestä uisteluvarusteet ja laittaa sen sellaisenaan myyntiin. Tämän vuoksi olen itsekkin tehnyt kaikki asennukset niin, että ne saa purettua jälkiä jättämättä.

Kannattaa muistaa myös se, että yksityishenkilöltä ostaminen on aina riski. Minkäänlaista kuluttajasuojaa kaupoissa ei ole. Kaupantekohetkellä on oltava skarppina, takuu päättyy kun perävalot katoaa.
Tästä huolimatta olen useita kauppoja tehnyt yksityishenkilöiden kanssa hyvällä menestyksellä.
Samaa ei voi sanoa autokaupoista, joissa kuluttajaa turvaa kuluttajasuoja. Pahimmat kärhämät on saanut sovitella kuluttajaneuvojan kanssa ja lopputulos ollut lähinnä kompromissi.

Koulun penkille.

VHF-radion käyttö vaatii rannikkolaivurin radiotodistusta ja viestintävirastolta saatua radiolupaa.

Tämä on aivan ymmärrettävää, koska VHF on merillä virallinen avunpyyntölaite. Pelisäännöt pitää käyttäjillä olla selvillä.

Radiotodistus saadaan tenttimällä viestintäviraston edustajan järjestämä koe. Myös kokonaisia päivän kursseja järjestetään, mutta näitä on lähinnä pääkaupunkiseudulla.

Materiaali on saatavissa viestintäviraston sivuilta. Muutaman kerran sisällön luettani ei päivän kurssitus kuulostakkaan yhtään hullummalta. Työelämässä tulee käytettyä radiopuhelinta jatkuvasti, mutta vesillä pelisäännöt poikkeavat totutusta huomattavasti.

Materiaaliin pääsee tutustumaan tästä.
Tietoa luvista täältä.

Helpotusta irtoaviin peltikaloihin?

Pellinvedon yhteydessä pienoiseksi ongelmaksi on muodostunut suhteellisen kova kalojen irtoamisprosentti.

Raksihommissa kalan hyppyyttäminen on mukava lisä, mutta pellin ollessa kyseessä jokainen hyppy pelottaa. Pelkona on, että kala vääntää itsensä irti räpiköidessään ilmassa. Tätä on tapahtunut jo liian monta kertaa.

Tähänkin ongelmaan on kehitelty muutamia niksejä, näistä yksi lähtee kokeiluun ensi kesänä. Lisätään koukun ja pellin väliin yksi "ylimääräinen" uistinrengas joka toimii samalla nivelenä, jottei kala pääsisi vääntämään peltiä pois leuastaan.

Nyt vaan toivotaan suuria ja hyppiviä kaloja, jotta päästään testaamaan kiinni pysyvyyttä.

Toinen niksi olisi iso yksihaarakoukku, mutta asia kerrallaan...

NMEA2000 pienempään tilaan.

Laitteistot monimutkaistuvat ja väyliin kytkettävien laitteiden määrä kasvaa.

Nmea2000 verkko on yksi yleisimmistä verkoista, joka veneeseen rakennetaan.

Yksinkertaisimmillaan verkko sisältää 2 t-haaraa, päätevastukset ja laitekaapelit. Tällöin kytkettynä ei ole vielä kuin yksi laite, väylän vaatima +12 V virtajohto ja päätevastukset.

Käytännössä minimi on 3 t-haaraa ja 2 laitetta.

Esimerkki yksinkertaisesta nmea2000 verkosta:
- 2kpl päätevastuksia
- Näyttölaite
- Gps-antenni
- 12V virtajohto (keltainen)

Päätevastuksien väliin t-haaroja lisäämällä laitteiden määrää voi kasvattaa. Myös t-haarojen väliin voidaan lisätä välijohto, jolla esimerkiksi osa t-haaroista saadaan vietyä veneen takatilaan. Päätevastus on aina oltava viimeisenä runkoverkossa.

Useissa veneissä asennukset alkavat vaatimaan lähemmäs 10 kpl t-haaroja, jolloin "runkolinjan" leveys kasvaa ja t-haarojen sijoittaminen vaiketuu.

Lowrancen 4 laitteen t-haara.

Markkinoille on tullut usean laitekaapelin t-liittimiä. Tavallisesti 4:n laitteen verkko vie tilaa lähes 30cm,  "Mötikän" avulla tilaa ei mene kuin murto-osa entisestä. Tilankäyttö pienenee huomattavasti ja sijoittelu helpottuu.

Houkutuslevyjen kirjoa

Houkutuslevy kuuluu suurena osana lohen uisteluun.

Oman harrastukseni alkuaikoina minulla ei ollut mitään tietoa koko levyhommista, mutta olihan niiden vetoa alettava harjoittelemaan. 

Vetouistelu-foorumeilta yritin lypsää tietoa. Moni vannotti "ison Okin" nimeen. Miulla ei ollut mitään hajua millainen tämä iso Oki on. Marssin paikalliseen kalastusvälinekauppaan hankkien sini-vihreän Kingfisherin, sehän se suurin Oki kaupassa oli.

Ensimmäinen ISO Okini. 

Yhden kesän kiskoin Kingfisheriä sitkeästi kuulan perässä omalla tapsilla, syötti oli levyn yläpuolella välilaukaisimessa. Satunnaisia alamittoja sattui kohdalle, mutta ei juuri kummempaa. Karu totuus paljastui syksyllä, kun otin levyasian puheeksi kaverin kanssa, minulla on väärä levy. 

Ei auttanut kuin marssia takaisin kauppaan ja etsiä oikean mallinen levy. Mallihan on Big Shooter. Levyä ei löytynyt, mutta tyydyin hankkimaan OPM:n lähes vastaavan levyn, levyssä oli sininen runko ja hopea teippi. Ei mennyt aikaakaan niin tulosta alkoi tulemaan. Samana syksynä Opm:n levyn yläpuolella pyörineeseen raksiin iski 2 mitallista järvilohta. Harmillisena takaiskuna, huippulevy päätyi eräässä pohjaanvedossa Vuohijärven syvyyksiin.

Kalojen tulo sokaisi ja talven aikana tilasin repullisen Big Shootereita seuraavan kesän kokeiluihin. Oli värejä joka lähtöön. 

"Hinttipinkki" kehuttiin olevan kova sana.
Jälkeenpäin on selvinnyt, että miun käsitys pinkistäkin on "hieman" väärä

Okin taakse lyhyehköllä tapsilla viritettynä AS perusvetoreikä antaa  tappavan uinnin.

Samaan aikaan tuli kuvioihin VK:n pienet houkutuslevyt. Parhaimpina reissuina perässä pyöri toista kymmentä levyä, tämä taisi olla kaloille vähän liikaa ja kalantulo oli suorastaan olematonta. 

Syksyn tullen alkoi VK:n pikkulevyt toimimaan, parhaimpina reissuina UV-pohjaisiin levyihin iski useita mittakaloja. Reilu, yli 120cm tapsi ja syötille oma uinti tuntui olevan todella kova yhdistelmä. 

Videolla muistelua vuodelta, jolloin UV-levyt toimivat

Seuraavana kautena samat kuviot, Okit pyytivät tyhjää ja VK:n pikkulevyt antoivat tapahtumia.

VK:n pikkulevy ja pikkuhuppu on toimiva yhdistelmä, syötin laittaminen "väärinpäin" antaa uintiin eloa.

Mittakalat olivat hukassa. UV-levyt eivät toimineet juurikaan, mutta kultarunkoinen erottui edukseen. Parhaana kalana tuli enkkaloheni. Reseptinä oli perus 120cm tapsi ja syötillä oma tooodella hidas uinti. Okeja en saanut toimimaan koko kautena.

+5kg ja kultalevy

Viimekausi oli taas erilainen, levyjä oli vedossa normaalisti, mutta oikeaa väriä ei tuntunut löytyvän. Mittakalat tulivat ilman levyjä olevien pyyntöjen takaa. 

Vuosien mittaan olen oppinut, ettei mitään hankittua kannata heittää pois. Joskus koittaa aika, kun vain ja ainoastaan tietty sävy toimii. Mitään selitystä tälle en ole onnistunut keksimään ja oikea väri on vain etsittävä.

Pirtsakka 59cm takilalohi antaa kyytiä Pearl UV- Big Shooterille.

Houkutuslevyt ovat erinomainen lisä lohenvedossa, omaksi peruskuvioksi on muodostunut 3 levyn taktiikka. 1 levy pyörii jossakin päin takilaa, joskus se on VK ja joskus Oki. Plaanareissa pyörii pikkulevyt, yksi per puoli.

Ensikesälle tulee tällekkin rintamalle on tulossa jotakin uutta. Pakkiin eksyi pari Salsan levyä. Näissä kiinnostaa ennenkaikkea nopeasti säädettävä tapsin pituus ja omalaatuinen muoto. Vanhat luottopelit eivät missään nimessä joudu romukoppaan, jotakin uutta pitää vaan aina vuosittain testailla. 

Levyt ovat tulleet minun lohenuistelu kuvioihin pysyvästi ja uskon, että niistä on hyötyä.

Ennakko-asennuksia 2013

Viimevuoden asennuksissa totesin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Selkeät suunnitelmat johtojen vedoista ja liitoksista helpottivat asennusta huomattavasti. Lopputulos oli lähes sellainen kuin olin suunnitellutkin. Muutamissa asiossa jouduin tekemään kompromisseja, koska tehtaalla runkoon ei oltu asennettu vetonaruja ja en saanut johtoja vedettyä haluamaani reittiä pitkin. Tästäkin selvittiin pienin muutoksin ja kaikki toimi ongelmitta koko kauden.

Laitteistojen asentaminen on tehty todella helpoksi. Monimutkaisenkin järjestelmän pystyy asentamaan, kunhan lukee ohjeet huolella. Ensimmäiseen projektiin ryhtyessä mietitytti moni asia, kuinka johdot vedetään, miten sulakkeet, mistä päävirrat, pientä päänvaivaa aiheutti myös pilotin letkutukset. Monet pelottelivat, ettei nipat satu ja vuotaa helposti… Nämä kaikki osoittautui vain mielikuvissa muodostuneiksi möröiksi. Hankalin homma koko projektissa oli johtojen veto, muu on oikeastaan vaan liittimien kytkemistä, niitäkään ei voi käytännössä tehdä väärin. Liikkeissä asennuksein hinnat pyörivät kysellessäni 700-1000e välillä, joten itse puuhastelulle jäi ihan kohtuullinen "tuntipalkka" muutaman päivän duunista. 

Kevättalvesta on hyvää aikaa suunnitella kuinka tulevan kevään asennusprojekti toteutetaan. Tällä kertaa työtä helpottaa, että on runko paikalla. Saan mittailtua tarvittavien johtojen pituudet ja tiedän mistä saa minkäkin kokoisen johdon vedettyä.

Veneeseen rakennetaan 2 erillistä verkkoa, Lowrance Network ja Nmea2000.

Johtoviidakko kasvaa entisestään. Ennen asennusta on hyvä tarkistaa onko kaikki tarvittavat johdot olemassa, tässä vaiheessa ehtii vielä tilata mahdolliset puuttuvat osat.

Lowrance-network on Lowrancen (ja Simradin) oma verkko, jossa yhteensopivat laitteet osaavat lähettää dataa toisilleen. Yksinkertaisen 2 – 3 (riippuen näyttölaitteista) laitteen networkin voi kasata laitteiden välille pelkästään johdoilla laitteelta toiselle vetäen. Tätä useammat laitteet vaativat hubin, johon vedettään johdot eri laitteilta. Omassa asennuksessani tulee käyttöön 4 eri Network-laitetta, joten hubi on otettava käyttöön.

Ajatuksena on käyttää yhtä HDS-combolaitetta, joka jakaa kaikukuvaa networkkiin. Lisäksi tulee HDS:n pelkkä plotterimalli, joka näyttää networkin kautta tulevaa kaikukuvaa. Tässä tapauksessa sellainen tulee takatilaan.

Läpiviennin koon hahmottelua.
Usean johdon läpiviennin kokoa on vaikea arvioida muuten kuin kokeilemalla, liittimet vaativat yllättävän paljon tilaa mahtuakseen. Tämä läpivienti tulee ohjaamoon, joten vedenpitävyydelle ei ole tarvetta.

Verkkoon kytketään GoFree Wifi-moduli, jolla networkissa kulkeva  HDS-laitteen näyttökuva saadaan kopiona esim. iPadin näytölle. iPad tulee ohjaamoon ns. kakkosnäytöksi. Päänäytössä pystyy pitämään päällä plotterikuvaa ja apunäyttö toistaa vieressä takatilassa olevan laitteen kaikukuvaa. 

Siirtymillä apunäytön voi laittaa näyttämään esimerkiksi pelkkää tutkakuvaa.

Kuvassa selviää mitä dataa missäkin verkossa kulkee, Nmea0183 väylää en tule käyttämään ollenkaan.

Nmea2000 väylä liikuttelee networkin rinnalla numereelista dataa ja esimerkiksi tutkan overlayn vaatima suuntatieto tulee tätä kautta. N2k verkkoon tulee myös Lowrancen Link-8 VHF puhelin, jossa on sisäänrakennettu AIS-vastaanotin. Näin suuremmat kohteet (rahtilaivat) saa ruudulle myös saarien takaa.

Sähköjohtojen veto on pikkuhomma, aikaisemmin asentamastani 12-paikkaisesta sulakerasiassa riittää paikkoja vielä tulevien asennuksen jälkeenkin. Ennen asennusta poistan johtoihin asennetut sulakkeet ja korvaan ne samankokoisilla sulakkeilla taulussa.

Stauff-putkikiinnike venevarustelijan tärkeä lisävaruste

Kaikki tietävät, että kalaveneen varustelussa veneeseen pitää kiinnittää monenmoisia varusteita.
On vapaputkia, takilatelineitä, haavipidikkeitä, tölkkitelineitä ja niin edespäin.

Varusteluun on käteviä lisävarusteita joita ole tarkoitukseen suunniteltu, mutta soveltuu käyttöön mainiosti. Tällaisia on esimerkiksi Stauff kiinnike, joka on alunperin suunniteltu hydrauliikkaletkujen niputukseen.

Stauff kasataan 2 palasesta. Ainankin paikallisessa liikkeessä nämä myydään  erikseen.

Kiinnikkeitä löytyy eri kokoja, on milli - ja tuumajaolla. Useimmissa veneissä käytetään 25mm kaiteita. Saatavilla on muovisia ja alumistä valmistettuja palasia. Muovinen on mielestäni siistimmän näköinen, mutta kovassa rasituksessa, esimerkiksi pitkän plaanarivavan vapatelineessä kiinnike tahtoo liukua. Osa on korjannut tämän laittamalla hiomapaperia tai jotakin vastaavaa leukojen väliin. Itse hankin alumiinisiä kiinnikeitä ja korvasin toisen puolikkaan niillä. Näin putket ovat pysyneet jämäkästi paikoillaan. Alumiinistauffin huonona puolena on mahdollinen hapettuminen, itse en vuoden käytön jälkeen ole tällaista havainnut.

Lowrance HDS7:n jalustan pulttijako sopii suoraan Stauffille, joten laitteen asentaminen kaiteeseen on helppoa.

Omassa veneasennuksessa lähes kaikki lisävarusteet on kiinnitetty stauffeilla, näin ne saa irti ilman jälkiä venettä myydessä.

Ohessa jarrupussin etunarun säätö, taustalla näkyy stauffiin kiinnitetty haaviteline.
Kuvasta voi havaita, että puolikkaat stauffit on vaihdettu alumiinisiksi.

Työvalo-asennus.

Stauffeja hyvin varustelluista hydrauliikkaliikkeistä. Hinta pyörii 3-4,5e/pari. Kannattaa huomioida, että mukana tulevat pultit eivät välttämättä ole ruostumattomia.

Itse olen hakenut paikallisesta pulttikaupasta A4-luokan haponkestäviä pultteja ja muttereita, ei pitäisi olla ruoste vaivata.

Hahmottelu menossa.
Muokkaan Glomexin kattoon asennettavan antennijalan stauffeilla kaidekiinnikkeiseksi.

Stauff on vain tuotemerkki, vastaavia voi löytyä muitakin.
Valmistajan sivut:
http://www.stauff.com/index.php?id=12&L=1

RAM-Mount

Nerokkaat ideat ovat yksinkertaisia.

Niin myös tässä tapauksessa. Vuosi sitten kameralle jalustaa etsiessäni törmäsin tuotteeseen nimeltään RamMount. Systeemi on simppeli, kantavuuden mukaan ollaan varmistettu erikokoisia kuulapäitä jotka kytketään toisiinsa eräänlaisilla yhteen kiristettävillä välipannoilla (arm). Kuulan koko ilmaistaan kirjaimella A-kuula on pienin B on hieman suurempi jne.

Alustoja ja kiinnitysadaptereita on lukematon määrä. Löytyy imukuppia, kaidekiinnitystä ja lähes jokaisen tarpeisiin sopivia alustalevyjä. Järeimmät kuulat sopivat esimerkiksi karttaplotterin kiinnitykseen, näin näyttöä voi suunnata helposti mihin haluaakaan tarpeen mukaan. Jenkkilän bass-boat laiteasennuksissa rammount taitaa olla yleisin tapa, jolla laite kiinnitetään pieneen pulpettiin. Suurimmat näytöt joita varret kannattelevat ovat 12 tuumaisia.

Valmistajan sivuilta http://www.rammount.com/ löytyy kattava esittely tuotteista. Vain taivas on rajana.

Omassa käytössäni on B-kuula, kamera on pysynyt kaikki maholliset kelit moitteetta kattotelineessä. iPadin jalusta on myös RamMountin valmistama ja kuula kokoa B. Tämän telineen kanssa on ollut pienoisia kestävyysongelmia.
Kuulat yhdistävä varsi on muovia ja sitä ei saa tiukattua niin hyvin, että tabletti kestäisi kovassa kelissä paikoillaan. Yhden varren onnistuin jo murtamaan ylikiristyksellä ja toisessakin varressa on hiusmurtumia. Nyt on ebaysta saapui metallinen 15cm varsi, joten kestävyys ongelmat pitäisi olla selätetty.

Ram-Mountin tuotteita olen ostanut ebaysta käyttäjältä mfauls, takuut ovat toimineet moitteetta ja tuotteet ovat yleensä tulleet 10 arkipäivässä kotiovelle
http://www.ebay.com/sch/mfauls/m.html?_nkw=&_armrs=1&_from=&_ipg=&_trksid=p3686

Näillä varsilla pitäisi saada iPadille pulpetissa mieluisa sijainti.

Kosketusnäyttö - harppaus eteenpäin.

Itse kuulun kastiin, joka hyppäsi kosketusnäyttöjen maailmaan varsin ennakkoluuloisin tuntein ja myöhäisessä vaiheessa. Ensimmäinen tuttavuus kosketusnäyttöön tuli vasta vuosi sitten, kun hankin Nokian kosketusnäytöllisen puhelimen. Monella tällainen on ollut jo useita vuosia.

Ensimmäinen tuttavuuteni kosketusnäyttöihin, Nokia N8.
Puhelimen virasta laite on jo päässyt eläkkeelle, nykyään tämä on käytössä veneessä audiolähteenä.
Wlanin, Spotifyn ja FM-lähettimen yhdistelmä on vähintäänkin käytännöllinen.

Alku aina vaikea ja niin edespäin... Onhan se suuri harppaus, kun vaihdetaan näppäimet lasipintaan ja kosketteluun ilman ns näppituntumaa. Kaikkeen tottuu, niin myös puhelimessa olevaan kosketusnäyttöön. Silti en uskaltanut kosketusnäyttöjen pariin vene-elektroniikassa siirtyä vielä vuosi sitten.

Mielessä pyöri likaisista käsistä rasvaantunut ja osittain naarmuuntunut näyttö, jonka naarmut auringossa heijastuu haitaten näkyvyyttä. Myöskin muuten käyttövarmuus ja mukavuus mietitytti. "Vanhanliiton" laitteilla mentiin.

Kännykkän näyttö vakuutti toimivuudellaan ja käytettävyydellään. Seuraavaksi piti saada koeajoon tietokoneeseen integroitu kosketusnäyttö. Hankittuani iPad2:n olin myyty.
Valikkorakenteet ja karttasoftalla vieritykset toimivat todella hienosti ja loogisesti. Kuvaan liitettynä painikkeet saadaan juuri siihen kohtaan missä ne käytön kannalta ovat parhaat ja kompromisseiltä vältytään. Selkeyttää käyttöä huomattavasti.

iPad palvelikin loistavasti koko kesän ja syksyn veneessä "plotterina". Näyttö toimi kelillä kuin kelillä. Likaantuminen ei aiheuttanut ongelmia. Naarmutkin olivat aiheeton pelko. En käytä näytössä mitään suojamuoveja kännykässä enkä padissakaan. Naarmuja en ole onnistunut laseihin saamaan, vaikka koneet pyörivät milloin missäkin. Jos taskussa avaimien ja kolikoiden seassa pyörivä kännykän lasi kestää, niin miksei pulpettiin pultattu näyttöruutu kestäisi?

Ennakkoluulot kosketusnäyttöjen osalta on selätetty. Näe mitään syytä olla hankkimatta myös veneeseen kosketusnäytöllistä elektroniikkaa. Ensi kesä haetaan kokemuksia venepuolen kosketusnäyttöjen kanssa, ohjaamossa Lowrance HDS12 touch ja takatilassa HDS7m touch.

Nappien pois jättäminen mahdollistaa myös laitteen pienemmän ulkokuoren. 12 tuumainen HDS on ulkomitoiltaan jopa pienempi kuin edellinen 10 tuuman laitteeni. Käsittääkseni HDS12 menee lähes heittämällä HDS10:lle tehtyyn uppoasennusreikään.

iPad ei tästäkään huolimatta jää veneessä työttömäksi, sille on suunniteltu virka Lowrance networkin apunäyttönä.

Valmistautumista kesän lämpimiin iltoihin.

Edellisenä kesänä tuli tehtyä ensimmäiset kuhavedot Suur-Saimaan puolella. Homma oli lähinnä paikkojen hakemista ja värien etsimistä. Selkä josta kuhaa tulen uistelemaan on melko haastava, pohjanmuotoja ei ole juuri nimeksikään. Käytössäni oli Karikko vaaput, mutta ne osoittautui hieman liian syväuintisiksi paikkoihin, josta kuhaa alkoi löytymään. Tulevana kautena käytössäni on pelkästään a15b Bomberia. Harkinnassa on muokkaisiko vaapuista 1 tai 2-koukkuisia. Haaveissa olisi myös harjoitella suur-hauen c/r vetoa, tässä hommassa vähempi koukkumäärä olisi parempi.

Bomberissa on melko raju X-uinti, tavoitteena olisi etsiä raskailla koukuilla ja mahdollisesti leikareilla yhdistelmä, jolla saisin uintia rauhoitettua. Omat kokemukset ovat osoittaneet, että rauhallisempi uinti nostaa kalojen keskipainoa. Tietysti vauhdin kanssa voi pelata aika kivasti, mutta edelleen miniminopeus on 3km/h tietämillä. Vinkkejä Bombereiden säätämiseen otetaan vastaan.

Kalikkahommia varten kiinnostaisi hommata isot kelkat. Pikkuplaanarit koen vaapunvedossa lähinnä rasitteeksi. Pitää nyt harkita, alkaa veneen paino karkaamaan jossain vaiheessa varustelua niin ylös, että on pakko miettiä sitäkin mitä laitetaan ja mitä ei. 

Kaukaisissa haaveissa siintää 140 Suzuki, kuitenkin Honda on palvellut niin moitteetta, että annan sille ainankin vuoden verran jatkoaikaa. Mielestäni 1-2 miehen käytössä, täysillä tankeilla ja uisteluvarustuksessa kulku on vielä vaivatonta ja en osaa kaivata lisätehoja. 

3 ukkoa ja vähän kovempi keli alkaa olla rajoilla, 90 koneesta puuttuu tietty räväkkyys, kun kaasuun vastaavuutta vaaditaan. Perus hyvänkelin päiväretkeilyyn en keksi mitään syytä miksi pitäisi runkoon yli 100hp moottori laittaa.

Epoksia pohjaan

Ostaessani rungon pohja oli täysin koskematon. Muutamia rantautumisessa syntyneitä pintanaarmuja gelcoatista löytyi. Tällaisia voi tuskin kukaan välttää, jos veneellä käy luonnonrannoissa. Nämäkin olivat vain kosmeettisia vaurioita ja naarmut eivät yltäneet edes lasikuituun asti. Kuitenkin ennen vesille laskua pikkunaarmutkin hiottiin karheaksi ja tasoitettiin topcoatilla.

Epoksikäsittely pyöri mielessä jo silloin, mutta kiireet eivät antaneet myöten ja tyydyin vetämään pohjaan huolellisen kerroksen kunnollista vene-vahaa. Vahauksen uusin kesän aikana 2 kertaa, heinäkuussa ja syyskuussa. Vahan merkki oli Presta.

Epoksikäsittely oli itsestään selvyys ennen seuraavaa kesää. En tiedä olenko ainoa, mutta jos jokin tällainen pikkujuttu alkaa pyörimään mielessä en saa mielenrauhaa ennenkuin asia on hoidettu asiallisella tavalla. Yamarinin takuuvastaavan mukaan osmoosi on heidän rungoissa todella harvinaista, en kuitenkaan tahdo ottaa riskiä.

Veneilykauteni jatkuu käytännössä koko avovesikauden ja venettä nostaessa on jo pakkasta lähes läpi vuorokauden. Näin mahdollisesti runkoon imeytynyt vesi ei ehdi kuivahtaa ennen pakkasia ja delaminoituminen on mahdollista. Esimerkiksi puuveneet suositellaan nostamaan telakalle hyvissä ajoin ennen talvea, jotta runko ehtii kuivua ennen pakkasia. Nämä asiat vielä vahvistavat mielikuvaani epoksoinnin tarpeellisuudesta. Tietysti voi olla, että ylireagoin mutta mielestäni huolellisesta veneenhoidosta ei ole haittaakaan.

Onhan se ajatuksena hurja, että sileä ja virheetön gelcoat pinta ajetaan karheaksi 120 paperilla, jonka päälle vedetään 200 myytä rungon väristä maalia. No toivotaan, että näin rungon käyttöikä pidentyy ja jälleenmyydessä ostaja osaa arvostaa asiallisesti suojattua runkoa.

Tarkoitus oli tehdä työ itse keväällä ennen veneen laskua. Mieli kuitenkin muuttui nopeasti, kun lueskelin yleisesti pohjan suojaamiseen käytetyn Tikkurilan Temacoat RM40:n speksejä. Minimi keskilämpön projektille on +10 astetta, joten homma venyisi väkisin toukokuun puolelle. Tämä ei ole vaihtoehto, vene on saatava veteen samantien kuin jäät lähtee. Saimaassa tämä tarkoittaan +/- 1 viikko vapusta. Työ olisi ollut melko haasteellinen trailerin päällä, joten käytännössä veneelle olisi pitänyt tehdä pukit ja muutenkin ulkona maalaus on vähän niin ja näin.

Muutaman tarjouspyynnön jälkeen tein päätöksen viedä veneen ammattilaisen käsiteltäväksi. Maalaus tehdään korkeapaineruiskulla ja optimaalisissa lämpötiloissa. Ja mikä parasta, projekti onnistuu kevättalvesta ja saan rungon takaisin hyvissä ajoin ennen jäiden lähtöä.

Maali sävytetään RAL-sävyillä rungon mukaan, joten maalauksesta tulee melko huomaamaton. Ajatuksena on jättää maali epoksipinnalle. Syynä tähän on ajatus helpottaa mahdollisesti tulevaisuudessa veneen seuraavan omistajan pohjankäsittelyä. Jos vene menee merelle, riittää pelkkä pohjan karheaksi hiominen ennen antifouling maalausta. Maalarin mukaan mahdollinen liituuntuminen on minimaalista, kun vesiraja tehdään mahdollisimman tarkasti.

Pikaisen Googlettelun mukaan liituuntuminen tarkoittaa vaan maalipinnan aivan uloimman kerroksen pigmenttien irtoamista ja ei vaikuta epoksin vedenpitävyys ominaisuuksiin. Kylkeen tulee noin 6cm korkea kiilamainen siivu epoksia, joten ei ole muutenkaan kovin suuri pinta-ala joka mahdollisesti liituuntuu auringon UV-säteilyn vaikutuksesta. Tulen vielä vetämään kunnon kerrokset uv-suojan sisältämää vahaa vesirajan pintaan.

Yamarinin sivuilta löytyi mainiot kuvat vesilinjojen rajaamiseen, jotka helpottivat projektia huomattavasti. Toinen vaihtoehto olisi ollut aikaisemman vesirajan myötäily, mutta tuli pestyä runko syksyllä niin huolellisesti, ettei vesirajaa erottanut mistään kohtaa. :)

Tällä hetkellä vene on maalarilla, mielenkiinnolla odotan millaista jälkeä tulee. Pääasia, että tietää pohjan olevan suojattu.