Syksy!

Syksy on urheilukalastajalle kulta-aikaa. Kalat tankkaavat talvea varten ja käydät aktiivisesti pyydyksiin. Oma rajapyykkini syksyiselle kalastustyylille on pikkuhiljaa saavutettu, viikon jatkunut pohjoinen ilmavirtaus on viilentänyt ja sekoittanut vedet. Torstaina veneen irtaantuessa laiturista oli veden lämmöt 13.5 asteen tietämillä.
Perinteiseen tapaan olen järkkäillyt lomani niin, että pääsen kalastelemaan niin paljon kun on tarvetta / jaksaa. Tässä tapauksessa aikaa hankkia kalastusähky on 16.11. asti, eiköhän se riitä.
Kelikin on jo varsin syksyinen.
Vuorotellen sadetta, tuulta ja sumua.
Reissun on tarkoitus olla ns. testikeikka, että kaikki toimii niinkuin pitää huollon jälkeen. Vavat on vaihtunut uusiin ja pelastupukukin on vaihtunut 2-osaisesta haalarimalliin.

Ensikosketus uusiin vapoihin oli ristiriitainen. 
Pientä ärsytystä aiheutti, ettei vapojen ristikkotuppi sattunut JiiCeen vapaputkiin. Selkeä ja aloittelijatasoinen suunnitteluvirhe. Kuitenkin käytössä vavat osoittautuivat ominaisuuksiltaan erinomaisiksi. Juuri sopivan jämäkkä, mutta samalla kärjessä on tiettyä herkkyyttä, jolloin siimat pysyvät tiukalla järvikalojen "pienessä nypytyksessä". Takilassa vavan sai mielestäni sopivalle jännitykselle. Etukahva saisi omaan makuun olla hieman pidempi, mutta eiköhän tämän kanssa opi elämään. Ja mikä parasta, vavat on todella helppoja käsitellä takatilassa ja aloitus/lopetus toimenpiteissä.
Kalaakin pääsin vavalla käskyttämään. Ei mennyt montaa hetkeä, kun mieleen palasi miksi aikanaan siirryin 8.6ft vapoihin. Toisaalta tilanne joka tähän johti oli vain ja ainoastaan omaa hölmöyttä, joka johtui siitä, että en muistanu että vavat ovat lyhentyneet entisestä noin 50cm.
Toinen syy miksi olin pulassa on auttamatta harjoituksen puute.

Kivaa pitkästä aikaa kuitenkin käsitellä pirteää kalaa. 
Selästä tältä löytyi komea rasvaevä ja mittaa 62cm / n.3000gr. Kala jatkaa kasvuaan, elämyksiähän vesillä ollaan hakemassa ja ison kalan vapautuksesta jää aina mahtavat muistot.

Tapahtuma jäi alusta alkaen videolle:
Jotkut ovat jo minulle sanoneet, ettei pitkillä vavoilla joudu tällaisiin ongelmiin. Palataanpa vuoteen 2011 ja katsotaan kuinka helppoa se kalan käsittely on 8.6ft vavoilla:
Että tällaista...

Kaikuluotain puolella sivuluotain toimi kuten odotin, kun parven alkavat pintautumaan, ne väistää venettä. Näinollen normaalilla kaikuluotaimella osa syöttikaloista jää näkemättä. Sivuluotain ne vielä piirtää.
Pari parvea.
Näitä ei näkynyt ollenkaan normaalissa luotaimessa.
Myös säät viittasivat syksyyn, päivän aikana käytiin läpi koko skaala säätiloja. Aamulla oli lähes peilityyntä, sitten satoi ja kohta tuulikin niin kovaa, että oli mukavuussyistä lopetettava. Kuitenkin kaikki toimi niinkuin pitääkin ja kaikki on valmista syksyn karkeloihin.

Vapojen vaihto viikot

3 vuotta sitten hankin ne "viimeiset" uisteluvavat; Ugly Stick Gold Tiger 8.6ft plaanariin ja Ugly Stick Tiger 8" takilaan. Vai ostinko?
- No en.

Viikko sitten postissa kilahti kasa sähkönsinisiä keppejä: Daiwa Sensor Kattegat 7ft.

Vapoja on ollut käytössä vaikka minkälaisia, silti vielä sitä omaa ehdotonta suosikkia haen. Onhan se totta, että kriteerit ja tarpeet muuttuvat. Ikäheimot olivatkin oikein loistavat, pari juttua kuitenkin ajoi vavaston vaihtoon, vavan pituus ja onhan "tonnikalakeppi" vähän turhan raju Suomen vesissä uiskenteleville kaloille.
8ft Tiger Takilassa
Kohta onkin kaikki pituudet testattu vähintään yhteen kertaan, alkuun oli 6" Shakespearen GT:t ja takilassa 7" Daiwan Strikeforce, sitten 7ft Sinapit, eli Ugly Stick Tiger ja viimeisimpänä Ikäheimot + Tigerit.

Ikäheimoihin olen tykästynyt, mutta 255cm pitkät vavat on ahtaahkossa Yamarinin takatilassa todella kömpelöt. Käytännössä joudun pitämään takatilan ovea auki, että saan plaanaria ja painoa laittaessa heitettyä vavan hytin käytävälle.
Kuhasettiä
6ft GT plaanarissa ja 7ft Strikeforce takilassa.
Uusilla vavoilla olikin kriteerinä, että yllän kärkirenkaaseen, kun vapa on nenän edessä pystyssä. Muita vaatimuksia oli jämäkkä, mutta kärkitoiminen toiminta ja se, että vapa toimii pikkuplaanareiden, isojen kelkkojen ja takiloiden kanssa. Käytännössä siis halusin saman vavan joka paikkaan, tämä helpottaa esimerkiksi kesällä lohen takilakalastuksesta kuhan pintavetoon siirtymistä. Ei tarvitse alkaa vapoja vaihtelemaan. Samaten plaanari ja takila pyyntöjä on nopeampi vaihdella, senkun vaihtaa vapojen paikkaa.
Daiwa Sensor Kattegat 7ft
Tosi tilanteen kokemuksia uusilla kepeistä ei ole vielä kertynyt. Kuivaharjoittelussa vapa on ollut ihan "ok". Shaken vapoihin tottuneena, etu ja takakahvat on paksuhkot. Etukahva on korkkia ja mielyttävän tuntuinen kädessä. Vaparenkaat on keraamiset, kun taas aina ennen on ollut rst renkaat. Jotenkin minulla on mielikuva, että rst-rengas olisi kestävämpi. No aika näyttää tämän asian oikean laidan. Yksi mielyttävä asia joka pistää heti vapaa kasatessa silmään on se, että vavan molemmat osat on saman pituiset. Tämä helpottaa veneessä säilytystä oleellisesti. Vavat pääsevät todelliseen testiin välittömästi. Talven tultua sitten joko kehutaan tai tuomitaan.

Ensimmäistä kertaa veneessäni on jokainen vapa samaa mallia, tätä olen haaveillut jo pitkään. Varmasti moni kyydissäni oleva kaveri saa näppylöitä "tumppivavoista" kun kaikki ovat tottunut +8 jalan säippiin.
255cm Gold Tigerillä on ilo kepitellä.
Edellytyksenä, että siiman päässä on +3000gr vastustaja, pienemmät ei tunnu juuri miltään.
Kuten sanoin, käytössäni on ollut jokaista yleisesti käyttettyä uisteluvapapituutta, ohessa vähän mietteitä vapapituuksien hyvistä ja huonoista puolista. Tietysti osa havainnoista on vapakohtaisia, joten lista perustuu vain omiin kokemuksiin ja käyttämiini vapoihin.

6 ft (Shakespeare GT)
+ Lyhyt vapa, logistiikka helppoa
+ Toimii hyvin pikkuplaanareiden vedossa
+ Mainio pituus kuhan / hauen vetoon kelkoilla
- Joskus plaanarin laukaiseminen vaikeaa - puuttuu vipuvartta
- Raksikalastuksessa syöttejä ei saa jarrupussien pyörteiden ulkopuolelle
- Ei voi pitää kovin pitkiä houkutuslevytapseja, jos toimii yksin haavimiehenä
- Ison kalan kanssa näin lyhyellä vavalla on pulassa, kalan ohjailu veneen vieressä mahdotonta
- Mielestäni liian lyhyt takilaan. Vapaa ei saa jännitettyä tarpeeksi, että kalan iskiessä vapa tempaisisi löysät siimat pois laukkurin lauettua.

7ft (Daiwa Strikeforce, Ugly Stick Tiger ja nyt Daiwa Sensor Kattegat)
+ 176cm kalamies yltää vielä kärkirenkaasta ottamaan siiman, kun vapa on nenän edessä pystyssä
+ Logistiikka vielä helpohkoa
+ Erinomainen pikkuplaanari pituus, minipituus jonka laittaisin takilaan
- Raksikalastuksessa syöttejä ei saa jarrupussien pyörteiden ulkopuolelle
- Ison kalan käsittely vaikeahkoa, mutta onnistunee
- Pitkät houkutuslevytapsit aiheuttaa ongelmia

8ft (Ugly Stick Tiger "Sinappi")
+ Raksit saa jo jarrupussien ulottumattomiin
+ Mielestäni paras pituus takilaan
+ Kalaa helpohko ohjailla
- Ei yletä enää ottamaan siimaa vavan kärjestä, jos ei vapaa vääntele ja kääntele
- Kuljettaminen suorana alkaa vaikeutumaan
- Notka 8ft (Tiger) hakkaa plaanarikäytössä kärkiä yhteen, jos targassa vapaputket lähekkäin

8.6ft (Ugly Stick Gold Tiger "Ikäheimo")
+ Uinnit helppo virittää, syötin saa kauaksi veneestä
+ Plaanarikäytössä sopivan kärkitoiminen = ei hakkaa kärkiä yhteen
+ Kalaa helppo käskyttää, menee minne tahtoo
+ Voi käyttää pitkiäkin tapseja houkutuslevyissä
- Suomen järvikalat ei tunnu miltään
- Ei sovellu takilaan
- Todella hankala logistiikka, jos pituutta olisi 5cm lisää ei mahtuisi Yamarinin hyttiin suorana
- Muut vavat tuntunvat tämän jälkeen kalan kanssa lähinnä hammastikuilta

Kuten mietteistäni voi huomata, on 7ft vapa itselleni kompromissi. Kuitenkin tahdon helppoutta ja viedä homman mahdollisimman simppeliksi, tämä on taas yksi askel siihen suuntaan.

Kesän niputus

Veden lämmöt ovat kääntyneet syksyisiin lukeemiin. On siis aika pistää pakettiin kesäkausi 2013. Tällä kertaa teen sen lyhyen videon muodossa:  

Klipillä muutamia kesän tapahtumia, joita on tallentunut kameran kennolle. Toivottavasti matskua saisi myös syksyisistä kalastuksista. Yrityksen puutteesta tämä ei jää kiinni.

Vielä pari päivää sorvin ääressä, sitten alkaisi perinteinen syksyn loma, joka jatkuu joulukuun lähettyville.

Kokeilussa: Lowrance Elite-5 HDI

Minulle tarjoutui tilaisuus ottaa kokeiluun Lowrancen uusi Elite-5 HDI Plotteri/Kaikuluotain.
HDI on niinsanottu hybridilaite, jossa on normaali kaikuluotain (83kHz/200kHz) ja DSI- (455kHz/800kHz) luotain. Lisäksi löytyy perinteinen karttaplotteri sisäänrakennetulla GPS-antennilla.
Molemmat kaikutekniikat toimivat saman peräpeilianturin kautta. Anturi on hieman järeämpi kuin perinteinen, ei kuitenkaan ongelmallisen suuri. Esimerkiksi Airmar P66 on vielä reilusti suurempi.

Pääasiassa olen käyttänyt laitetta pelkkänä kaikuna jigailessa ja kuhanuistelussa. Elite on ollut positiivinen tuttavuus ja tuonut entisestään intoa jigailuun. Käyttämäni LCX:n peräpeilianturi on 200kHz yksitaajuusanturi, tällä ei esimerkiksi vertikaalijigaus ole onnistunut kaikissa olosuhteissa. Keila on liian kapea ja jigi katoaa ajoittain näytöltä.
Eliten monitaajuus-anturin keilat on mahdollistanut vertikaalijigauksen harjoittelun. Jigi pysyy näytöllä lähes joka tilanteessa.

Kalastajan on oleellista tietää kuinka käyttämänsä laitteen tekniikka toimii, näin saadaan kaikki hyöty irti luotauskuvasta:
DSI eroaa toimintatekniikaltaan normaaliin kaikuluotaimeen oleellisesti. Luotaimen keila on viuhkamainen. DSI:n vahvuudet on selkeä piirto ja erottelukyky. Jigaillessa penkkojen reunat ja kivikot on helpompi luodata. Suurien kivien kupeessa olevat kalat löytyvät kerta-ajolla. Normaalilla kaiulla kalat jäävät helposti muiden kohteiden varjoon.
Havainnekuva DSI:n keilasta.
Keila on suuntaa antava eikä mitenkään mittakaavassa.
Nyrkkisääntönä keilan leveyteen on 455khz = 1.5 x syvyys
800kHz = 1 x syvyys
DSI-kuvan lukeminen vaatii totuttelua. Perinteiseen tekniikkaan verrattuna "banaanien" sijasta kaiut on pistemäisiä. Kohde on lyhyen ajan keilassa ja tämän jälkeen luotain piirtää jo uutta dataa, tämä mahdollistaa huomattavasti paremman erottelukyvyn.
Suurimmat syvyydet joissa olen laitetta käyttänyt on 12 metrin luokkaa. Näihin syvyyksiin asti kaiut on selkeitä luettavia, luonnollisesti syvyyden kasvaessa kohteet pienenee näytöllä, jos ei jotakin tiettyä syvyysaluetta zoomata.
Kalaa kivien välissä.
Pari kalaa.
Jigipaikka ja pannukarkeaa ahventa pohjassa.
DSI:n näytöltä pystyy laskemaan kalojen määrän.
Vertikaalia.
Normaalin kaiun banaani ja DSI:n kaiku
Toimivaksi yhdistelmäksi 4-10 metrin vertikaalijigauksessa on osoittautunut 83kHz/455kHz yhdistetty kaikunäkymä. 83kHz näytöltä seuraan jigin uittoa ja lähestyviä kaloja. DSI:n 455kHz keilan avulla analysoin suurempia parvia ja penkkojen reunoja + sieltä löytyviä kaloja.
Pelkän DSI:n ominaisuudet eivät täytä kaikkia kalastajan tarpeita. Viuhkamaisessa keilassa on hyvät kuin huonot puolensa. Kun kerralla luodataan vain muutamia senttejä "syvä" alue on selvää, ettei DSI kuvaan uistellessa saa takilakuulia näkyviin.

Sama pätee vertikaalijigausta; jigin uiton saaminen DSI-keilaan on lähes mahdotonta. Toki optimaalisissa olosuhteissa tämä on mahdollista, mutta tällöin kalastus jää hieman toissijaiseksi ja kalastajan energia menee jigin pitämiseen keilassa.
Perinteisessä kaikuluotaimessa keila on pyöreä. Mitä pienempi taajuus sitä suurempi keila.
Tämä ei ole kuitenkaan ongelma HDI-laitteen kanssa. Rinnalta löytyy perinteinen kaikuluotain, joka sisältää normaalit "matalat ja korkeat" taajuudet. Näillä näkyy takilakuulat ja vertikaalijigi. Kuvaan saa yhtäaikaa 3 eri taajuutta; 83kHz, 200kHz ja 455 tai 800kHz. Tällä näkymällä kun alkaa luotailemaan oletettuja kalapaikkoja kalat löytää, jos niitä alueella on. Itse suosin monen taajuuden näkymää monesta syystä, pystyn datoja yhdistelemällä tekemään päätelmiä kalojen liikkeistä ja opistekelemaan luotaimen hyödyntämistä eri tilanteissa.

Kaikupuoli Elitessä on tuttua ja turvallista Lowrancea. Piirto on selkeää ja valikot todella simppelit käyttää. Lisämainitana täytyy sanoa, että tämä on ensimmäinen kaikuluotain joka toimii perusasetuksien asetuksen jälkeen niin hyvin, ettei erityistä säätöjen etsintää tarvita. Korkeintaan värimaailma silmää miellyttäväksi ja kovaa ajoa!
Entinen takaräkki, nykyinen heittoalusta.
Kovemmassa kelissä vaatii aikamosia akrobaatin taitoja.
Jigaamiseni perustuu kaikuluotaimen lukemiseen ja sen avulla paikan löytämiseen. Pääasilliset kalapaikat on n. 2-3metriin nousevat selkäkarikot ja niiden ympäristöt.

Yleensä olen tehnyt alkuun karkean luotauksen reilulla (8-10km/h) nopeudella pakan ympärillä. Näin saa suuntaa antavaa dataa mille puolelle karikkoa tuulet ovat kohdekalat painanut. Määrityksen jälkeen on jo aika hyvin kartalla mikä alue on kalaisaa. Tämän jälkeen vielä ajellaan hitaalla vauhdilla penkkaa syvästä vedestä matalaan siksakkia, yleensä kala löytyy rinteestä. Sitten vielä arvioidaan vallitsevat tuulet. Tavoite saada vene asemoitua niin, että heitetään suoraan myötätuuleen ja matalaan. Tästä pompotetaan jigiä kohti syvempää vettä tarkoituksena, että jigi leijailee parven sekaan.

Miksikö näen näin paljon vaivaa oikean paikan löytämiseksi? Buster L HT ei ole mikään maailman ergonomisin ankkurointivene. Keulassa on 12kg naara-ankkuri jota ei ihan mielellään ole heti selkä kyyryssä kiskomassa ylös, kun sen on pohjaan saanut.

Mieluummin etsin elektroniikan avulla kalaisan paikan, kun nyhdän ankkuria edestakaisin. Nyhdetään sitten kaloja senkin edestä.

Osittain laiskuudesta ankkurointiin on tullut mukaan myös vertikaalijigaus. Huikea laji, olen myyty! Keulamoottorin puute vaatii pientä soveltamista: hyödynnän lajissa tuulta. Kalapaikat luotaan samalla tavalla, kuin normaalissa jigauksessa. Tämän jälkeen ajan tuulen yläpuolelle ja annan veneen ajelehtia oletetun kalapaikan yli. Lajin tärkein varuste on kaikuluotain, jigiä uitetaan ja samalla seurataan jigin liikkeitä luotaimen näytöltä.
Välivedessä särkikalaa (totesin pystypilkillä)
Pohjassa 400-600gr ahventa (totesin vertikaalilla)
Todella koukuttavaa seurata kaiun näytöltä kalojen liikkeittä, samalla kun yrittää jigillä tehdä sitä "kalalle viimeistä" nypytystä. Vähän kuin pelaisi jotakin tietokonepeliä. Ensimmäisen "laskun" jälkeen voidaan plotterin jäljestä päätellä mentiinkö oikeasta kohtaa kalapaikkaa vai pitääkö aloituskohtaa muuttaa.
Vertikaalisaalista.
Kalaakin tulee, tehokkuudessa saatan hieman hävitä normaalille jigaukselle, mutta touhu on sitäkin hauskempaa! Tässä lajissa, jos missä oppii lukemaan luotainta ja päättelemään kaiussa piirtyvän kalan koon. Parhaitenhan sen oppii, kun kelaa keilassa näkyvän kalan käymään pinnan "väärällä puolella".

Kaluston syyshuolto

Hondan tuntimittariin on kertynyt jo sen verran tunteja, ettei syksyn kalasteluja viitsi samoilla öljyillä ajella. Muutenkin vene on saanut päällensä melkoisen määrän nokilaskeumaa, joten pieni huoltopäivä on paikallaan.

Suorastaan kadehdin niitä, jotka pystyvät ajelemaan veneellä satoja tunteja ilman huoltoja. Omat hermoni ei sellaiseen pystyisi. Jos tuntimittarissa on huollon vaatima määrä tunteja, on huolto yksinkertaisesti tehtävä ennenkuin saan mielenrauhan asiasta. Monet pitävätkin huoltotoimiani yliampuvina ja rahan hukkaan heittämisellä. Kuitenkin "oikein" tekemällä nukun yöni kunnolla, sitä ei voi rahalla mitata.
Varaosamyyjät kiittää huoltointoilusta.
Pesulitkua ja öljyä Hondalle.
Ohjelmassa pesu ja moottorin ns. puolenkauden huolto. Sisältää rasvauksen, moottoriöljyn suodattimen, moottori- ja peräöljyjen vaihdon. Syksyn kelit on ollut mahtavat, nytkin aurinko paistoi kuin keskikesällä ja huolto oli suorastaan ilo suorittaa.
Peräöljyä.
Väri hyvä, ei vettä havaittavissa.
Propussa olevassa magneetissa oli jonkinverran mujua. Se kuuluukin asiaan.
Putsattu magneettiproppu.
O-renkaat vaihdan aina, kun avaan proput.
Moottoriöljyillä ajan yleensä 100h, jonka jälkeen vaihdan ne imupumpulla. Suodatin vaihtuu 200h välein, samalla vaihdan öljyt propun kautta, jolloin varmasti kaikki vaihtuu. Peräöljyt vaihtuu kerran kaudessa, kesäkauden jälkeen.
Viime syksyisistä täyttöongelmista viisastuneena  löytyi varaosatiskiltä Hondan perään sopiva adapteri.
(pumpun liittimessä on tuumanousu ja enpä sitä vuosi sitten tajunnut)
Siistiä peräöljynvaihtoa. Ainankin teoriassa.
 Käytännössä kirkas silikoniletku luiskahti irti pumpusta. Sitten olikin öljyä vähän joka paikassa.
Peräöljyprojektin jälkeen sormet olikin sen verran öljyssä, että loput kuvat jäivät ottamatta.

Muutamien öljynvaihtokertojen jälkeen on alkanut ihmetyttämään Hondan ohjekirjassa mainitut öljymäärät. Manuaalin mukaan perään menee 0.95 litraa, nyt sain menemään noin 800ml. Sama määrä meni viime syksynäkin, piti ihan tarkistaa jemmaan jääneestä vajaasta purkista.

Heittoa on myös moottoriöljymäärissä. Ohjekirjan mukaan suodattimen kanssa tilavuus on 4.4 litraa. Nyt suodattimen kanssa sain 4 litran kannulla menemään öljyä tasan 4litraa, jolloin öljytaso on ylärajassa. Toki koneeseen jää hieman öljyä linjastoihin jne, mutta 10% kokonaismäärästä?

Rasvauksen yhteydessä otin potkurin pois rasvatakseni potkuriakselin. Tämä kannatti, "siimaleikkurista" löytyi metri-pari siimaa. Ei mitään hajua milloin siimat on sinne päätynyt, mutta hyvä että tuli tarkistettua. Onneksi ei ollut menny akselille asti stefaa hankaamaan.

Tämäpäiväisen huollon jälkeen olisi tavoite selvitä laiturissa suoritettavalla moottorinöljynvaihdolla loppukausi,vene nousee seuraavaksi trailerille, kun kausi on pulkassa.

Veneen pohja oli selkeästi pesun tarpeessa. Ennen trailerille nostoa tein huippunopeuskokeet melko tyynessä kelissä. Vene kulki n. 48km/h.
Pestyä ja pesemätöntä
Heti noston jälkeen tein alustavan pesun painepesurilla, jolloin pohjasta lähtikin aikamoinen kerros limettynyttä likaa. Myöhemmin suoritin vielä lisäpesun StarBriten Hull Cleanerilla.
Pohjan epoksi on kellastunut jonkin verran, tämä ei itseäni juuri haittaa koska veneen paikka on vedessä. Joskus tulevaisuudessa myyntihetkellä tämä saattaa tietysti olla rasite, värihän on helposti korjattavissa; hiotaan epoksiin tartuntapinta, vedetään kerros epoksia ja sen nihkeään pintaan sävytetty akryylipolyuretaanimaali esim. Normadur 50 tai Temadur 50.
No problem.

Hieman yllätti, että epoksi kellastui vain reilusti vesilinjan alapuolisista osista. Vesiajassa olevat maalit on täysin samanväriset kuin keväälläkin.

Huollot tehty ja vene takaisin veteen. Kylläpä oli pohjanpesulla vaikutusta vauhtiin. Huiput nousi 10km/h -> 58km/h (31kn) ja plaaniin nousu tapahtui hetkessä. Trimmiä pystyi käyttämään paljon reilummin, ennenkuin luisto alkoi. Ehkä pitää harkita pesua hieman useamminkin?

En ole tainnut muistaa mainita kuinka epoksi vaikutti huippunopeuteen. Vuosi sitten veneen huiput olivat 63km/h ja nyt 58-59km/h. Peräpeiliin on tullut 2 uutta anturia ja pohjassa epoksi. Painoa tullut n. 50kg muutenkin lisää, joten vaikutus mielestäni hyvin pieni hyötyyn nähden. Luonnollisesti matkavauhti on reilusti alle huippujen, mutta onhan sitä mukava tehdä havaintoja mikä vaikuttaa mihinkin.

Lohiaika lähenee

Syksyinen kylmänveden kalastus lähestyy. Lohi tankkaa talvea varten ja saaliin todennäköisyys paranee verraten kesän hiljaiseen aikaan.

Vaikka kaikki tavoittelevat sitä suuren suurta lohta sattuu sekaan väkisin myös pieniä yksilöitä, jotka ansaitsevat vapautensa. Olen vuosi vuodelta koittanut kehittää kalastustani siihen suuntaan, että vapautettava kala kärsisi mahdollisimman minimaalisia vaurioita.

Parashan olisi vapauttaa kala suoraan vedessä veneen rinnalla. Nykyiset korkealaitaiset veneet eivät kuitenkaan tätä läheskään aina mahdollista. Oman veneeni laitakorkeus on sitä luokkaa, että kala on nostettava koko komeudessaan ilmaan, ennenkuin tavoittaa pihdeillä koukun varteen. Tämä ei kuitenkaan ole kalan kannalta hyvä tapa toimia, pienen potkivan kalan leuat vaurioituvat helposti ja tätähän emme tahdo. Samaten suuremmat vapautettavat kalat saavat vielä pahempia vaurioita. Joskus koukkuun saattaa jäädä koko alaleuka tai pahimmassa tapauksessa pala kidusta. Jokainen kalamies tietää mitä kalalle tämän jälkeen käy.

Pari vuotta olen käyttänyt kalojen vapautukseen puoliksi vedellä täytettyä kylmälaukkua, kala nostetaan  varovasti laukkuun ja laitetaan hetkeksi kansi kiinni, kala rauhoittuu.  Tämä tekniikka on osoittautunut hyväksi ja kala-ystävälliseksi tavaksi vapauttaa kala. Kylmälaukun sisään olen piirtänyt mittataulukon, jonka avulla voin mitata kalan sen ollessa vedessä.
Tuplatärpin veljekset odottamassa vapautta.
Aikaisemmin veneessäni on kulkenut vain järeä haavi, jonka havas on punottua narua. Tällä ollaan jouduttu nostamaan suuremmat vapautettavat kalat veneeseen, ettei siima katkea. Nyt olen hankkinut vapautettavien kalojen varalle tiheällä kumihavaksella olevan haavin. Tasapintainen kumihavas on huomattavasti ystävällisempi kalan herkille suomuille kuin karhea jättihaavi.

Parastahan olisi haavita kaikki kalat kumihavaksella. Aikanaan minulla sellainen olikin hetken aikaa käytössä. Kuitenkin yksin haavi- ja vapamiehenä toimiessa tiheä kumihavas ottaa veteen niin voimakkaasti, että haavitseminen vaikeutuu liikaa. Pahimmassa tilanteessa tämä voi aiheuttaa vaaratilanteen.

Alamittojen oikea käsittely on tärkeä asia, näin voimme vähentää lohien kuolleisuutta. Kannattaa myös muistaa, että monella alueella on jo suosituksena rasvaevällisten lohikalojen vapauttaminen.

Voin luvata, että vapautetun 3kg lohen muistaa paljon pidempää kuin savupöntössä käristetyn, kannattaa testata.

Kalamiehen älypuhelin.

Kännykkä kulkee mukana nykyään lähes kaikkialle, myös kalareissuille. Aiemmin on kovemmissa keleissä joutunut suojaamaan puhelimen minigrip pussilla tai muulla vastaavalla systeemillä.

Itselleni puhelimet on kulutustavaraa, milloin laite tuhoutuu milläkin tavalla. Muodikkain hajoamistapa tällä hetkellä tuntuu olevan lattialle putoaminen, näin on käynyt 3 viimeisimmälle puhelimelle.

Taas kerran puhelin löysi tiensä asfaltin pintaan ja se siitä Lumiasta. Ei auttanut kuin marssia kauppaan etsimään uutta vaihtoehtoa. Tällä kertaa päätin vaihtaa myös merkkiä. Android - puhelimet on jyllänneet markkinoilla ja päätinkin seuraavaksi kokeilla sitä käyttöjärjestelmänä. Kotonta löytyy Android-tabletti 7" näytöllä, joten käyttöjärjestelmä sinällään on jo tuttu ja helpoksi todettu. 
Ei siinä, etten olisi ollut Lumiaan tyytyväinen. Pari pikku puutetta oli vain ylitsepääsemättömiä; Lumiaan ei saanut GoPron eikä Lowrancen Wifi- softia, eikä pari paljon käyttämääni foorumia toiminut sitten millään. 

Samsung on julkaissut käyttötarkoituksiini speksien mukaan mainiosti soveltuvan puhelimen; Samsung Galaxy S4 Activen. Laite on IP67 suojattu ja pitäisi kestää vettä 1 metriin asti. Hyvästi minigripp-sulkeiset! Vaikka laite on vedenpitävä se ei kuitenkaan ole iskunkestävä, pienehköjen iskujen varalle puhelimeen laitettiin silikoonisuoja. Samalla laite pysyy paremmin paikallaan esimerkiksi veneen pöydällä.
S4 Active ja Silikoonisuoja
Alkukokemukset on myönteiset, laite on helppo käyttää ja muokattavissa omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi. Kamera on suhteellisen hyvä. Järkkäriä en ole viitsinyt vesisateella kastella, joten nyt myös vesisateella saattanee saada julkaisukelpoisia kuvia. 

Akun keston olen kokenut suurimmaksi kompastuskiveksi nykyisissä puhelimissa, suuri näyttö ja datayhteydet rohmuavat virtaa eikä ohuisiin kuoriin suuren näytön taakse kovin montaa milliAmpeerituntia mahdu. Kuitenkin kevyehkössä käytössä akku riittää kunnioitettavat 2 täyttä päivää. Nokiat ovat saaneet yöpyä joka yö laturin perässä.
Näytön koko on vähintään riittävä.
Lowrancen GoFree Viewer toimii niinkuin pitääkin, samaten GoPron hallintasofta. Nyt kameroiden suuntaaminen on helppoa eikä kömpelöä iPadia tarvitse keikutella takatilassa kalustoa kohdistaessa. 
GoPron käyttö helpottui oleellisesti.
GoPro Appsi ja asetuksien hallinnointi.
Suurimpana plussana pidän puhelimessa sitä, että enää ei tarvitse pelätä vesisateen / kosteuden tekemiä tuhoja. Parin puhelimen kaiutinta olen onnistunut kostuttamaan käyttökelvottomaksi, toivottavasti ne ongelmat on IP67:n myötä historiaa. 

Sitä olen miettinyt paljonko puhelimet vielä voivatkaan kasvaa, 5 tuuman näyttö on jo todella järeä ilmestys. Vielä 10 vuotta sitten puhelimet vaan pieneni ja pieneni. Nyt nykytrendi on toiseen suuntaan, kohta ollaan taas palattu Nokia 2110:n kokoluokkaan. Sitähän kukaan ei enää viitsinyt kantaa taskussa, kun hittipuhelin 5110 julkaistiin. Oi niitä aikoja.

Haukea pannulle

Kalaruuista puhuttaessa tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen keittiön puolella. Kalan lihan väriksi on vakiintunut valkoinen. Kertaakaan ei ole vielä rasvaevällinen kala filetin alle päätynyt.

Haukea, kuhaa ja ahventa on tullut mukavasti ja niiden soveltaminen ruokapöytään on onnistunut mielestäni mainiosti. Voisin väittää, että hyvin tehty savuahven voittaa savulohen.

No hauki... Siitä en ole vielä muuta keksinyt kuin haukipullat.

Keväällä saamani lihamylly on ollut ajoittain kovassakin käytössä. Mylly on sen verran ärsyttävä puhdistaa, että mieluummin kun sen kaapista kaivaa tekee vähän suuremman määrän massaa.

Illan projekti on muuntaa 2,2kg puhdasta haukifilettä paistettavaan muotoon. Fileistä on poistettu kylkiruodot, y-ruodoille lihamylly antaa kyytiä.

Oma reseptini on melkoisen suora kopio Kalamies.com foorumilta löytyvän Haukikoiran pullareseptistä.

Karkeasti ohje menee näin/ haukifilekilo:
- paketti pekonia
- purkki Crème Bonjour Cuisine
- yksi kananmuna
- 1-2tl suolaa

Tässä tapauksessa filettä reilu 2kg joten ns tupla-annos.

Kuvina kerrottu koko projekti, aikaa palaa noin tunti:
Tarvittavat ainekset.
Filettä myllyyn, kierros 1.
Kerran myllättyä haukea.
Ensimmäisen mylläyksen jälkeen kananmunat, suola ja kermat kulhoon ja suurpiirteinen sekoitus. 
Ja mössö uusiksi myllyyn.
Kahdella mylläyskerralla varmistetaan ruodottomat pihvit.
Tällä kertaa sekaan laitetaan pekonia, siivu aina silloin tällöin.
Tavoitteena, että pekoni ja haukimössö loppuu samaan aikaan.
Kaikki ainekset myllättynä.
Varmistetaan sekoitus vatkaimella.
Valmista!
Muotoillaan ohuita pihvejä.
Voita pannulle ja pihvit perään, pannu pitää olla kuuma.
Kunnon väri pintaan ja ääntä kohti.
Kannattaa koittaa esim "haukihampparia".
Pihvi ruispalan väliin ja muut oheistarpeet maun mukaan, toimii!
2,2kg haukea tuli 3kg taikinaa.
Eli seoksen haukiprosentti on 73%, mausta sitä ei uskoisi.
Osa taikinasta menee pakkaseen odottamaan n. 400gr annospusseissa (4 pihviä).
Helppoa ja maukasta ruokaa. Jos hauki nykii ja nurkista löytyy lihamylly suosittelen vähintään koittamaan.

Hauki on kala.

Kuhakausi alkaa olemaan jo ohitse. Eipä sitä parhaaseen aikaan tänäkään vuonna kerinnyt iltahämärään vetelemään. Jigailu vei miehen mennessään. 
Siitä kuitenkin pidetään kiinni, että kuhaa kalastetaan uistelemalla myös tänävuonna. Talven aikana haalimani Bomberit on ollut lähinnä pakkikoristeena, koukutusprojekti jäi pahasti vaiheeseen ja 3 koukkusilla mennään. Kesä kerkesi kääntyä syksyksi, mutta väliäkö sen? Vaihdetaan vähän taktiikkaa ja laitetaan homma toimimaan.
Kuhan ruokaa.
Vaihtelun vuoksi päätin ajella Läntiselle Pien-Saimaalle kalalle. Harvemmin tulee nykyään vesiteitse Suur - ja pikku Saimaan väliä ajeltua. Kuitenkin vähintään kerran vuodessa pyrin reitin ajamaan, ihan vaan sen takia, että näkee kuinka maisemat on vaihtunut. 2 päivän turneella kertyi veneeseen 120km joten tulihan sitä ajeltua.

Siirtymällä ohitin paikallisen sellu / paperitehtaan, jonka edustalla on 9 km/h nopeusrajoitus. Structure-kuvasta voidaan helposti päätellä miksi näin on. Kuvassa ajetaan keskellä reilusti liikennöityä väylää. Pari propsia pohjassa...


Tarkoitus oli harrastaa terapiakalastusta hiljaisen lohenvedon vastapainoksi. Terapiaa saatiinkin. Tuntui olevan hauki syönnillään, 30kpl jälkeen lopetin laskemisen. Parhaillaan oli 4 vavassa yhtäaikaa kala kiinni. Tuntui siltä, että kun yhden sai vapautettua oli kaksi uutta kiinni. Kala oli minimaalisen pientä, pääasiassa 500-1500gr kokoluokkaa. Myös suurempia kaloja mahtui joukkoon, suurin jonka punnitsin oli 4,5kg. Liekö alueella suoritettu 55tn roskakalan pyynti vienyt hauilta ruuat vai onko alue muuten vaan täynnä vaaksan mittaista haukea? Saipahan haukipullatarpeita.

Jälkeenpäin mietin, että kumpi on järven kannalta parempi vaihtoehto, poistaa tumppihaukea vai antaa kaikkien kasvaa? Asiasta lähti kyselyä kalatalouskeskukselle.
Haukipulla aineksia.
Perus kokoa.
Kohdekala oli kuha, joka tuntui olevan hieman varovaisemmalla syönnillä. Niitäkin tavoitin muutaman, 56cm ja 54cm veljekset löytyivät pienoisen etsimisen jälkeen. Kala on jo selkeästi painunut syvempiin kerroksiin, aivan pintakalvon vaaput saivat olla rauhassa.
Onhan kova syönti mukavaa, mutta kyllä siihen aika nopeasti kypsyi. 5 tunnin kelaamisen jälkeen oli terapiaa hakeva kalamies jo niin lopussa, että oli kelattava vaaput ylös ja suunnattava kohti Suuria vesiä ja perinteistä tyhjänvetoa. En sitten tiedä kumpi on mukavampaa; jatkuva kalan nyhtäminen, vai tärppi-pari päivässä (viikossa)?

Taidan valita jälkimmäisen...