Varastojen siivoamista ja joulunodotusta

Kohta on mennyt kuukausi, ettei ole paljoa kalastusta ehtinyt ajattelemaankaan. Joulu tekee tuloaan ja sen ohessa tulee omanlaisensa kiireet. Tänään pitkästä aikaa aloin purkamaan kalapakkeja ja varastoja. Vuosien varrella on kertynyt vaikka minkälaista tavaraa, jotka eivät ole kalastuksellisessa käytössä ollut aikoihin. Nyt on aika luopua niistä.

Olen avannut Kalamies.comin foorumille ketjun, josta löytyy varastojen tyhjennyksessä löytyviä tavaroita. Pienet säännötkin laadin kuinka homma pelaa. Jos kiinnostaa niin eikun katselemaan, mitä kaikkea sitä laatikoiden pohjalta on löytynyt. Tulen hukkaamaan kaiken, jota en ole vuonna 2013 käyttänyt kalastuksessa.

Myyntiketjuun

Mukavaa joulunodotusta!

Syksyn niputus

Kymmeniä litroja kahvia, satoja tunteja käsittelemätöntä videota, visioiden soveltamista ja toteuttamista. Näin voisi kiteyttää parin viikon vapaa-ajat, kun olen yrittänyt saada syksyn kalasteluiden niputusta yksiin kuoriin.

Nyt tuotos on julkaisukunnossa. Kyseessä ensimmäinen vähän pidempi pätkäni, se varmasti näkyy ja kuuluu. Jostainhan se on aloitettava. Voin luvata, ettei tämä jää viimeiseksi. Haaveena olisi ensi kaudella tehdä muutamia dokumenttityylisiä projekteja. Palataan niihin sitten myöhemmässä vaiheessa, kunhan on tämän ensimmäisen sähellyksen stressistä selvinnyt.

Joten tässäpä sitä on: Syksyn 2013 niputus

Kiitos myös tätä kautta kaikille lukijoille ja vinkkejä antaneille.

Nyt on aika pitää pieni hengähdystauko kalastuksesta. Juttuaiheita on kyllä mielessä, mutta varmasti tahti hieman rauhoittuu talveksi. Sen verran kuitenkin jäi kalastuksellista intoa syksystä jäljelle, että heti jäätilanteen salliessa suunnataan pilkille. Eiköhän siitäkin aiheesta jutunjuurta keksitä.

Hyvää alkavaa talvea!

Avovesikausi 2013 päättynyt

30 lähtöä ja 246 uistelutuntia, siinä tämän kauden nipustus lyhykäisyydessään.
Rasvaevällinen +4kg lohi lähdössä kasvamaan.
Tapahtumia oli suunnitteleen sama määrä kuin edellisinäkin vuosina. 2 otettavan kokoista (5.1kg ja 3.8kg) järvilohta oli eväleikattuja ja päätyi kalamiesten ruuaksi. Muuten kalastus oli c/r touhua. Pienistä, alle 55cm kaloista suuri osa oli eväleikattuja, joten myös tulevaisuudessa muutaman lohiruuan voi syksyn aikana valmistaa.

Eväleikattu +5kg.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös loma. 15.11. tuli ajankohtaiseksi paluu "sorvin" ääreen. Sitä ennen kalusto oli saatettava edes auttavasti talvisäilytyskuntoon. Päivän pikainen rutistus ja homma jo aika hyvällä mallillaan.
Hondan eväät talveksi.
Moottori ja - peräöjyt, bensan matalapainepuolen suodatin ja öljynsuodatin.
Vesipumpun siipipyörää en tarkista, sen vaihdoin vuosi sitten ja merkkivesi lentää  ongelmitta.
Aiemmin olin laiska ja käytin auton kaupungilla öljynvaihdossa.
Uuden imupumpun kautta laiskuuden voi viedä uudelle tasolle. Konepelti auki, öljyt valumaan ja kahville. Kahvin jälkeen suodattimen vaihto ja uudet öljyt sisään. Hyvästi ropputalkoot. 
Quicksilverin peräöljyn täyttöpumppu tuunattuna.
Viime kerrasta kantapään kautta oppineena pidän huolen, ettei silikoniletku pääse luiskahtamaan pois pumpun kärsästä.
Sain pari sähköpostia, jossa kyseenalaistettiin imupumpun kyky imeä kaikki öljy pois.
Utelias kun olen pitihän asia tutkia. Ensiksi imupumpulla öljyä niin paljon pihalle, kuin tulee ja siten proppu auki. Kuva otettu samantien kun roppu on avattu. Edes kierteet ei kastuneet öljystä. Päätelmä: imupumpulla saa öljyt pois tarkemmin kuin propusta. Tämä olikin viimeinen kerta, kun Hondasta propun avaan. Tämä tietty on moottorikohtaista, öljypohjan muodot vaikuttaa paljon. 
Jo hyvissä ajoin ennen syyshuoltoa aiheutti ajoittaista hengenahdistusta Yamarinin rungon polttoainesuodattimen vaihto. Todella ärsyttävä paikka! Mielestäni tällaiset vaihdettavat tarvikkeet tulisi asentaa niin, että ne pystyy vaihtamaan jalan paikallaan ollessa. NYT NÄIN EI OLE.
Suodatin lepää takatilan itsetyhjennysletkun päällä. Letku on niin jäykkä, että sitä ei pysty kääntämään mihinkään. Pyöritä tuossa sitten 20-30mm kierrettä auki ja pujoita uusi suodatin tilalle.
Olen aina irroittanut koko jalan ja pujoitellut koko paketin takatilaan.

Service tehty.
Mikkihiiren korvat paikalleen ja Honda tulille. Olen aina pa-suodattimien vaihdon jälkeen käyttänyt moottorin lämpimäksi. Meneepähän ainankin suodattimen ja linjat täyteen stabilaattorilla rikastettua bensaa.
Hondan tuntimittari jäi talvehtimaan lukemiin 721h. Kevään huolloissa vaihdan vielä tulpat ja eiköhän motori taas sen jälkeen palvele kauden ongelmitta. Hondan ohjekirjan mukaan tulppienvaihto on 400h välein. Aika tiuha väli, etenkin kun tulpat maksavat 160euroa kierros. Nostavat mukavasti huoltokuluja. Veikkaisin, että liikkeessä töineen 200euron paketti. Tekee 50cnt tunti pelkkiä "tulppakuluja". Yamahalla päästeltiin 1100h samoilla tulpilla, käyntihäiriöitä ei ilmennyt.

Kyllähän ajoittain on mielessä pyörinyt moottorinvaihto. Antaa nyt Hondan palvella vielä hetken.
Täytyy sanoa, että olen ollut pakettiin todella tyytyväinen. Kohta 700 tuntia on rullattu vailla mitään ongelmia. Nykykoneille taitaa ensimmäinen 1000 tuntia olla lähinnä sisäänajo. F50 Yamahan mittari raksuttelee 1550h tienoilla. Toimii kuin kello sekin.

No jotakin uutta pitää kuitenkin ruuvata runkoon, se pitää virkeänä. Kaikupuolelle haetaan vähän erottelukykyä ja tehoa chirpin avulla.

Seuraavana poutapäivänä vielä huolellinen pesu ja paketti odottelemaan seuraavia sulia. Sitä ennenkin olisi tarkoitus vetouistelua harrastaa. Y-Stad kutsuu maalis-huhtikuussa. Sinne kuitenkaan en ole omalla kalustolla lähdossä.

Vielä kerran...

Perjantaina se alkaa, paluu työelämään on tosiasia.
Loman alussa sitä kuvitteli, ettei töihin tarvitsisi mennä valovuoteen, nyt sitä miettii että vastahan loma alkoi.

Torstaina olisi tarkoitus tehdä kauden viimeinen kalareissu. Samalla nykäsen veneen ylös. Viikonlopun aikana syksyn huollot ja pesut, eiköhän se ole sitten siinä. Loman ajoitus oli optimaalinen, kelit olivat hyvät ja kalojakin näki. Kooste syksystä on työn alla, sen julkaisen kunhan Saimaa jäätyy.

Aktiiveillla kausi jatkuu vielä varmasti ainankin kuukauden. Maanantaina selkävesillä oli vielä 7-asteinen vesi eikä säätiedoituksetkaan vielä talvea lupaile. En kuitenkaan jaksa työvuorojen ohessa kytätä säätiedoituksia ja pelätä milloin satama-allas kilahtaa jäähän. Yleensä se kauden viimeinen reissu on sellainen, että se kannattaisi jättää tekemättä. Jos nyt olisi toisin.

Pientä klippiä viimeviikon kalastuksista on Youtubessa, sen näkee tästä:

Pientä viilausta

Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Aina tulee uusia idoita, joita pitää päästä jalostamaan.

Ajoittain takakulmissa sijaitsevat takilat ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia väsytystystilanteissa. Kalan haavitseminen suoraa veneen takaa on haastavaa. Takilavaijerit ja siimat ovat käytänössä aina edessä. Yleensä olenkin pyrkinyt uittamaan kalan jommalle kummalle sivulle. Pitkän aikaa olen ollut sitä mieltä, ettei Yamariniin oikein toisenlaista ratkaisua keksi.

Eilen vesillä ollessa kaverin kanssa asiaa pähkäiltiin ja mieleen jäi pyörimään idea muunneltusta takakaiteesta. Tänään sadepäivänä ei muuta tekemistä ollutkaan, joten pannu kahvillista nenän alle ja piirrustuspöytä laulamaan.

Päivän aikaansaannoksena on 2 erilaista vaihtoehtoa takakaiteen toteutuksesta. Toisessa ei käytetä sivulla kaidetta ollenkaan vaan hyödynnetään asennuskiskoa takilan asennuksessa.
Tällaisia on esimerkiksi
Cannonilla: http://store.cannondownriggers.com/products/324552/Aluminum_Mounting_Track
ja TraxTechillä: http://www.traxstech.com/Mounting_Tracks.html

Toisessa vaihtoehdossa taas kiinnitetään takila perinteisesti kaiteeseen ja tuetaan törmäsylistasta.

Ohessa kuvat, ensiksi orginelli ja sitten pari photoshoppikaidetta.
Nykyinen takakaide, takilat kulmapaloilla takakulmissa.
Käytännössä haavimiset joutuu suorittamaan sivulta, joka on ajoittain todella haastavaa.
Vaihtoehto 1.
Takakaide jatkuu taakse vain ensimmäiseen pystyputkeen asti. Loppumatkalle laitetaan asennuskisko johon takila asennetaan. Näin takila olisi helposti liikuteltavissa ja tarvittaessa kulku kyljelle säilyy.
Vaihtoehto 2.
Sivukaide jatkuu hytin takareunaan asti jossa viimeinen kiinnitys on sivuseinään.
Tämä on huomattavasti edullisempi tapa toteuttaa. Takilan saa aivan takatilan etureunaan kaidekiinnityksellä. Runkoon ei tarvitsisi tehdä kuin 4-6 reikää. Kuitenkin tällaisessa ratkaisussa kyljeltä kulkeminen muuttuu hankalaksi ja vaaralliseksi.


Nopeat liikkeet on aina näyttäviä. 
Innostuin asiasta niin, että tarjouspyynnöt takakaiteesta on jo vetämässä. Olisihan se ollutkin ihan tylsä aloittaa seuraava kausi täysin muokkaamattomalla veneellä. Kumpi sitten onkaan parempi vaihtoehto, 1 vai 2? Molemmissa on puolensa. Tässä alkaa hieman eräs tärkeä asia lipsumaan josta olen yrittänyt pitää kiinni. Eli rungon nopea palauttaminen orginellikuntoon. 

Siitä kuitenkin lähdetään, että orkkis takakaiteeseen ei kajota. Joko uusi muokattu tai sitten ei mitään.

Helppoa huoltoa.

Marraskuu on jo ovella. Talvi tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Pikkuhiljaa pitää alkaa laittelemaan kalustoa siihen kuntoon, ettei pakkasten yllättäessä pidä sitä miljoonaa hommaa koittaa ehtiä tehdä.
Jigailuhommat ovat jääneet syksyisen vetouistelun jalkoihin ja jigivene joutaa jo talvi-unille.
Perushuollot kuten öljynvaihto on normaali rutiini joka on helppoa, mutta yleensä kovin sotkuista. Perämoottoreiden poistoroppu sijaitsee yleensä hankalahkossa paikassa ja öljyä valuu milloin mihinkin. Harvoin sinne minne olisi tarkoitus. Yamahassa poistoproppu on edes vähän siedettävästi suunniteltu kumikauluksineen. Hondan tyhjennyssysteemi on taasen varsin sotkuinen versio.

Olenkin siirtynyt lähes kokonaan käyttämään mittatikun reiästä tehtävää öljyn poistoa. Kokeilussa on ollut niin käsi kuin sähköisiä pikkupumppuja joilla öljy pumpataan pois öljypohjasta. Nyt viimein löytyi se "viimeinen" työkalu öljynvaihtoon.
Biltemassa myytävä alipaineella toimiva öljynpoistopumppu on todella siisti ja helppokäyttöinen laite.
Pumppu töissä.
Ensimmäistä kertaa öljynvaihto onnistui niin, että olisi pystynyt projektin jälkeen menemään ruokapöytään käsiä pesemättä. Pumppu pumppaa öljyt suoraan omaan säiliöönsä. Samalla näkee paljonko öljyä on moottorista poistettu.

Mantereella onnistunut vaivaton öljynvaihto rohkaisi kokeilemaan pumppua myös puomipaikalla.
Tyyni ja aurinkoinen aamu.
Olisihan se kiva olla kalalla, tämä aamu pyhitetään huoltotöille.
Olen vaihtanut Hondaan öljyt noin 100 tunnin välein. Osa pitää tätä hätävarjoittelun liioitteluna. Itseni tuntien, jos jätän huollon tekemättä tiedän etten nuku öitäni kunnolla, huolto siis tehtävä.  Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kausi jatkuisi joulukuulle asti, silloin olisi jo melkoinen tuntimäärä ajettuna yksillä öljyillä.
Yleensä olen nostanut veneen kärrylle, jossa sitten pienellä pumpattavalla imupumpulla pumpannut öljyt kannuun, nyt testissä Bilteman "uutuus".

Luonnollisesti moottori pitää ajaa ennen vaihtoa lämpimäksi, jotta öljy juoksisi kunnolla ohuessa letkussa. Sitten vain mittatikku pois ja pumpun imuletku sisään. Pumpusta pari kertaa pumppausta ja imu alkaa, sitten vain odotellaan öljypohjan tyhjenemistä.
Pumpun letku riittää erinomaisesti, öljynvaihto onnistuu takatilasta.
Imuletku laitetaan mittatikun reiästä.
Asteikosta on helppo seurata paljonko öljyä on poistettu. Hondasta sain pois 4 litraa, käytännössä kaikki.
Uudet Hondan Puolisynteettiset koneeseen. Eiköhän näillä öljyillä aja kauden loppuun.
Olen aina jättänyt öljynpinnan 1-2cm ylärajan alapuolelle. Silloin on helppo seurata mahdollista bensan lisääntymistä öljyn sekaan.
Samalla pumpulla onnistunee myös auton ja muiden laitteiden öljynvaihdot, siistiä ja helppoa.

Erilaisia ennätyksiä

Tämä vuosi on ollut ennätysten aikaa. On tullut suurin jigiahven ja suurin jigikuha. Mutta myös hieman toisenlaisia ennätyksiä on tullut ja on ehditty myös petraamaan. Eli suurinta vapautettua lohta.
Kutuasuinen järvilohi.
Vuosi sitten tuntui vielä pieni vihlaisu sydämmessä, kun herrasmiesmitan täyttävä lohikala lähtee veneen vieressä jatkamaan kasvuaan. Toisin on nyt. Jo kotoa lähtiessä asennoidutaan niin, että vaikka mitta tulisi niin kotona ei illalla lohta olisi ruokapöydässä. Tiukka linjaukseni on pitänyt ja evälliset eivät toimestani pataan päädy.

Viikko sitten meni 4000gr raja rikki vapautettavan painossa, kala on punnittu kumihavashaavin havaksessa ja pituus mitattu kalan ollessa vesiastiassa, joten luvut on suuntaa antavia. Pituus 67-70cm välillä ja painoa n. 4,2kg. Komea kala! Merkki selkään ja kasvamaan.

Kala oli varsin pirteä, taisipa olla parhaat plaanarilähdöt mitä järvellä on kohdalle sattunut. Koko tapahtuma tarttui videollekin, ohessa pieni klippi.

Kiireinen syksy

Luulin, että lomalla olisi hyvää aikaa kirjoitella blogiin juttuja, toisin kävi. Päivät on toinen toistaan kiireisempiä. Oikeastaan voisi sanoa, että töissä ollessa oli sentään hetkittäin aikaa olla tekemättä mitään. Toisin kuin nyt.

Loma on puolessa, kalalla ollaan oltu reilusti. Pääpaino on ollut vetouistelussa, mutta myös jigiä olen pyrkinyt viskomaan vähintään kerran viikkossa. Luonnollisesti viikkoon pitää mahduttaa myös ne muutama pakollinen "kalavapaapäivä",  ettei pääse ähky yllättämään.
Syksy ja sitäkautta myös talventulo laahaa jäljessä. Niin luulin tänän hetkeen asti, kunnes aloin tarkkastelemaan kirjanpitojani. 2011 oli tähän aikaan 9.4c pintavesi, 2012 9.2 astetta ja eilen 8,4 astetta.  Viikon jatkuneet kovat tuulet ja ajoittain kylmät yöt ovat varmasti vaikuttaneet tähän omalta osaltaan.
Nyt taas luvassa lämpimää ainankin viikoksi, vielä ei tarvitse suunnitella veneen nostoa.

Jigipuolella odottelin, että syksyllä ahvenet parveutuisi ja homma helpottuisi.
- Olin väärässä.

Perus jigipaikoilta paukkuu lähinnä suht vaurasta haukea. Olen myös perinteisiä talven pilkkipaikkoja koittanut jigailla, huonolla menestyksellä. Haukea pukkaa. Joko uittotyylini uppoaa haukiin, tai sitten ahvenet ovat vain jossakin, mistä en ole niitä onnistunut tavoittamaan. Keskimääräinen ahvensaalis 5-6h heittopäivänä on pyörinyt 3-5 kappaleessa (pieniä), haukia sitten tullut tuplat joskus jopa triplat. Ei ole päässyt savupönttöä lämmittämään. Voihan se olla, että on vaan sattunut huonot päivät, jolloin kala on passiivinen.
Kuun valossa kelpaa navigoida.
Uistelurintamalla on onnistuttu suhteellisen hyvin. Vuoden tavoitekala on löytynyt ja loppukauden voikin vedellä "ilman paineita". Olen saanut VK:n pienen hupun toimimaan mielestäni erinomaisesti. Uinnit saa mieleisiksi ja vauhdinkesto on huikea. Enää ei tarvitse nopeusmittaria kytätä, uinnit kestävät lähes +/- 1km/h nopeudenvaihtelut. Kuitenkin vetonopeudeksi on vakiintunut noin 3.2km/h.
Ajoittain syöttejä ollaan viritelty melkoisen hämärässä, suorastaan pimeässä.
Eväleikattu järvilohi.
Järvilohien rasvaevä c/r puhuttaa. Olen oman kantani tähän asiaan valinnut: kaikki evälliset kalat saavat koosta riippumatta vapauden. Muutenkin, olen päättänyt ettei järvilohen paikka ole pakkasessa. Joskus olen eväleikattujakin viskonut kasvamaan, kun ei ole ollut tarve kalaruualle. Evällisten ja eväleikattujen lohien suhde on itselläni ollut about 50:50. Olen huomannut, että eri selillä on huimia eroja kummanlaista kalaa tulee. Epäilen, että osa osakaskunnista pistää vielä evällistä lohta altaaseen, suosituksista huolimatta.
Digitroll 10 ainoa etu lohen vetouistelussa verrattuna manuaalitakilaan: valaistu syvyysnäyttö.
Harvoin yhtä huonoa vastinetta saa rahoille, kun tässä tapauksessa.
Syksyiset aamut ovat huikeita. Ilma pakkasen puolella ja vesi liplattaa iloisesti. Muutamana aamuna ollaan lähdetty kukonlaulun aikaan rannasta, siirtymä pilkkopimeässä kalapaikoille. Tutkan ansiosta myös pimeät siirtymät onnistuvat nyt turvallisesti. Luonnollisesti käytössä on lisäksi Ledit, joilla etsin näköhavainnon reimareista.
Silti joskus käy niitä ajatuskatkoksia ja inhimillisiä erehdyksiä. Ohessa kuva ajojäljestäni sumuisena aamuna jolloin jo reimaritki näkyivät ilman valoja. Onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta kyllä herätti! Punainen viitta jäi huomaamatta ja näin vihreän, oletin että se on eteläisin vihreä vaikka olikin keskimmäinen, tähtäsin sitten vasta jälkimmäiseen "porttiin". Kun punanen vilahti oikealla tajusin pienen navigointivirheen. Jos olisin edes vähän vilkaissut plotterin näyttöä olisin huomannut väärän ajolinjan, tässä tapauksessa tuijotin vain ikkunasta pihalle ja tähtäsin "väärään porttiin".
Ohessa vielä videota, kuinka vuosi sitten asentamani 2x 10w ledit auttavat aamuisissa lähdöissä ja vesillä. Muistutuksena, ettei videolla ajeta sokkona. Tutkanäyttö on kokoajan pyörimässä ohjaamossa.

Kokemuksia kalustosta: GoPro Hero 3

Dokumentointi vietti on tullut jäädäkseen.

Pyrin saamaan mahdollisimman paljon kuvamateriaalia kalastustapahtumista. Yksi kamera riitti siihen jotenkin, kaksi kohtuullisesti ja kolme mainiosti. Aikaisemmista vuosista poiketen olen siirtynyt kuvauksissa 1080p resoluutioon 720p sijasta.

Pari vuotta sitten ensimmäistä kameraa hankkiessani punnitsin 2 eri vaihtoehtoa, Drift HD Stealhia ja GoPro Heroa. Silloin Drift vei voiton lähinnä muotonsa ja käännettävän optiikan ansiosta.

Tänä vuonna laitetta valitessa ei speksien perusteella ollut kuin yksi varteenotettava vaihtoehto: GoPro Hero 3. Monessa testissä GoPro on pärjännyt mainosti, miinusta kuitenkin on tullut valikoiden käytettävyydestä.
Tämä mietitytti itseänikin. Laitteessa ei ole kuin 3 näppäintä: Rec, Mode/Virta ja Wifi. Kaikki toiminnot hoidetaan näitä, pääasiassa Rec ja Mode-näppäintä painelemalla. Ensiksi testiin tuli kevyin ja edullisin malli, White. Päätin tutustua tällä valikkorakenteisiin ja muihin ominaisuuksiin näin saisi vähän hajua minkälainen laite on kyseessä.

Ennakkoluuloista poiketen valikot on selkeät ja haluamansa löytää nopeasti. Kerran kun on asetukset laittanut kohdalleen ei niihin juurikaan tarvitse kajota. Oma suosikkinin on 20min puskurikuvaus, jolloin kamera kuvaa jatkuvasti nykyhetken ja siitä 20minuuttia taaksepäin. Tämän jälkeiset tapahtumat pyyhkiytyvät pois kortilta. Näin esimerkiksi tärpit jäävät nauhalle, eikä muistikortti täyty turhaan.
Kun White-malli oli saanut minut vakuuttumaan helppokäyttöisyydestä kuvaussettiin tuli lisäksi vielä 2 kappaletta Black-malleja joilla onnistuu myös 50fps 1080 resoluutiolla, tämä on eduksi esimerkiksi editoidessa hidastuksia tehdessä. Blackissa kuvanlaatu harppasi vielä huimasti eteenpäin, kuitenkin kuvanlaatu vaatii hintansa.
Akkuja olen tilannut ebaysta.
Akkuja Black syö 3 kertaa enemmin kuin White. Tämän takia en ole pystynyt suurehkosta akkukapasiteetista huolimatta pitämään koko "settiä" tallentamassa kaikenaikaa. Akut eivät vain riitä ja todennäköisesti juuri silloin kun tapahtuu olisi akku loppunut. Kamerasta löytyy 1-button mode, jolloin yhtä nappia painamalla kamera käynnistyy ja alkaa tallentamaan. Nyt Blackit ovatkin tässä tilassa odottelemassa kuvauskäskyä. Ja White tallentaa takatilan keskellä kokonais näkymää taaksepääin koko kalareissujen ajan. Kamerallehan pystyisi vetämään jatkuvan latausvirran usb-liitännän kautta. Tämä vaatisi vesitiiviin kotelon reiittämisen.

Laitteet sisältävät Wifin ja Blackin mukana tuleekin Wifi-kaukosäädin, johon voi yhdistää useita kameroita. Alussa ajatuksena kaukosäätimen käyttö houkutti, mutta kovan akunsyönnin takia päädyin käyttämään ns. manuaalista käynnistystä. Wifistä on hyötyä muutenkin, kamerassahan ei ole etsintä, joten kameran suuntaus on tuuripeliä. Wifin kautta yhdistettynä iOS / Android laitteen saa näyttämään kamerassa näkyvää kuvaa ja näin kuvan suuntaaminen on helppoa. Luonnollisesti Appsin kautta pystyy hallinnoimaan otettuja kuvia / videoita ja säätämään asetuksia.
Rode NTG-2 + Zoom H2n nauhuri tallentavat äänet.
Äänet on tuttua ja turvallista action-kamera laatua. Mitäpä voisikaan odottaa, kun kamera on laitettu laatikkoon, joka kestää upotuksen 60m syvyyteen. Kuitenkin tahdoin, että edes osalla videoista on siedettävät äänet. Tähän en keksinyt muuta ratkaisua, kuin erillinen mikrofoni ja nauhuri.

Monet ovat kehuneet GoPron kiinnitys systeemejä. Itse en tätä allekirjoita. GoPron oma kiinnitysjärjestelmä koostuu lyhyistä varsista joita sitten käännellään mihin päin kamera sitten tahdotaankaan asettaa kuvaamaan. Varsia tarvitaan vähintään 2, mieluiten 4 ennenkuin kameralle löytää mieleisen asennon.
Keskellä GoPron mukana tuleva kiinnityssetti. Oikealla ja vasemmalla Ram-Mountin pidikkeet.

Korvasin kiinnikejärjestelmän jo aikaisemmin käyttämilläni RAM-mountella. Mielestäni näiden avulla kiinnitys ja suuntaus on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Nämä on varmasti niitä makuasioita ja kyllähän GoPron omillakin kiinnikkeillä toimeen olisi tullut. Nyt minulla on etuna, että kaikissa laitteissa mikin jalkaa myöten on sama Ram-B-kuula. Näin laitteiden siirtely on nopeaa.

Kuvanlaatu osaa vakuuttaa joka kerran jälkeen, vaikka Youtube pakkaa videoita aika rankalla kädellä on videot mielestäni sielläkin julkaistuna vielä todella hyvän näköisiä. Vielä, kun oppisi editoinnin ja leikkaamisen jalon taidon sekä saisi julkaistavaa materiaalia niin vain taivas on rajana.
Multicam-editointinäkymä.
Kova kuvanlaatua ja fps vaatii myös editointilaitteilta paljon. Käytössäni oleva iMac ja Final Cut Pro X ohjelmiston kanssa editointi on siedettävän ripeää. Joskus saa kahvikupposen nauttia prosessin aikana, mutta se kuuluu asiaan.
1080p / 50fps videon resoluutio on sitä luokkaa, että videolta saa kaapattua suhteellisen skarppeja still-kuvia.
Onhan näissä GoProissa huonokin puoli; enää aikaisempina vuosina käyttämäni Drift Stealh ei riitä mihinkään, sen kuvaa kun alkaa editissä sotkemaan GoProon kuvaan, se jää muita laittteita jälkeen lähes valovuosia. Niin ne laitteet vain kehittyy.

Plussia ja miinuksia, puhutaan Blackista ja GoProsta kalastajan silmin;
+ Kuvanlaatu
+ Puskurikuvaus
- Akun kesto
- Ajoittain valikot sekoilevat
- Äänen laatu

Ohessa pieni pätkä, joka olen tehnyt vertikaalijigauksesta.

Syksy!

Syksy on urheilukalastajalle kulta-aikaa. Kalat tankkaavat talvea varten ja käydät aktiivisesti pyydyksiin. Oma rajapyykkini syksyiselle kalastustyylille on pikkuhiljaa saavutettu, viikon jatkunut pohjoinen ilmavirtaus on viilentänyt ja sekoittanut vedet. Torstaina veneen irtaantuessa laiturista oli veden lämmöt 13.5 asteen tietämillä.
Perinteiseen tapaan olen järkkäillyt lomani niin, että pääsen kalastelemaan niin paljon kun on tarvetta / jaksaa. Tässä tapauksessa aikaa hankkia kalastusähky on 16.11. asti, eiköhän se riitä.
Kelikin on jo varsin syksyinen.
Vuorotellen sadetta, tuulta ja sumua.
Reissun on tarkoitus olla ns. testikeikka, että kaikki toimii niinkuin pitää huollon jälkeen. Vavat on vaihtunut uusiin ja pelastupukukin on vaihtunut 2-osaisesta haalarimalliin.

Ensikosketus uusiin vapoihin oli ristiriitainen. 
Pientä ärsytystä aiheutti, ettei vapojen ristikkotuppi sattunut JiiCeen vapaputkiin. Selkeä ja aloittelijatasoinen suunnitteluvirhe. Kuitenkin käytössä vavat osoittautuivat ominaisuuksiltaan erinomaisiksi. Juuri sopivan jämäkkä, mutta samalla kärjessä on tiettyä herkkyyttä, jolloin siimat pysyvät tiukalla järvikalojen "pienessä nypytyksessä". Takilassa vavan sai mielestäni sopivalle jännitykselle. Etukahva saisi omaan makuun olla hieman pidempi, mutta eiköhän tämän kanssa opi elämään. Ja mikä parasta, vavat on todella helppoja käsitellä takatilassa ja aloitus/lopetus toimenpiteissä.
Kalaakin pääsin vavalla käskyttämään. Ei mennyt montaa hetkeä, kun mieleen palasi miksi aikanaan siirryin 8.6ft vapoihin. Toisaalta tilanne joka tähän johti oli vain ja ainoastaan omaa hölmöyttä, joka johtui siitä, että en muistanu että vavat ovat lyhentyneet entisestä noin 50cm.
Toinen syy miksi olin pulassa on auttamatta harjoituksen puute.

Kivaa pitkästä aikaa kuitenkin käsitellä pirteää kalaa. 
Selästä tältä löytyi komea rasvaevä ja mittaa 62cm / n.3000gr. Kala jatkaa kasvuaan, elämyksiähän vesillä ollaan hakemassa ja ison kalan vapautuksesta jää aina mahtavat muistot.

Tapahtuma jäi alusta alkaen videolle:
Jotkut ovat jo minulle sanoneet, ettei pitkillä vavoilla joudu tällaisiin ongelmiin. Palataanpa vuoteen 2011 ja katsotaan kuinka helppoa se kalan käsittely on 8.6ft vavoilla:
Että tällaista...

Kaikuluotain puolella sivuluotain toimi kuten odotin, kun parven alkavat pintautumaan, ne väistää venettä. Näinollen normaalilla kaikuluotaimella osa syöttikaloista jää näkemättä. Sivuluotain ne vielä piirtää.
Pari parvea.
Näitä ei näkynyt ollenkaan normaalissa luotaimessa.
Myös säät viittasivat syksyyn, päivän aikana käytiin läpi koko skaala säätiloja. Aamulla oli lähes peilityyntä, sitten satoi ja kohta tuulikin niin kovaa, että oli mukavuussyistä lopetettava. Kuitenkin kaikki toimi niinkuin pitääkin ja kaikki on valmista syksyn karkeloihin.

Vapojen vaihto viikot

3 vuotta sitten hankin ne "viimeiset" uisteluvavat; Ugly Stick Gold Tiger 8.6ft plaanariin ja Ugly Stick Tiger 8" takilaan. Vai ostinko?
- No en.

Viikko sitten postissa kilahti kasa sähkönsinisiä keppejä: Daiwa Sensor Kattegat 7ft.

Vapoja on ollut käytössä vaikka minkälaisia, silti vielä sitä omaa ehdotonta suosikkia haen. Onhan se totta, että kriteerit ja tarpeet muuttuvat. Ikäheimot olivatkin oikein loistavat, pari juttua kuitenkin ajoi vavaston vaihtoon, vavan pituus ja onhan "tonnikalakeppi" vähän turhan raju Suomen vesissä uiskenteleville kaloille.
8ft Tiger Takilassa
Kohta onkin kaikki pituudet testattu vähintään yhteen kertaan, alkuun oli 6" Shakespearen GT:t ja takilassa 7" Daiwan Strikeforce, sitten 7ft Sinapit, eli Ugly Stick Tiger ja viimeisimpänä Ikäheimot + Tigerit.

Ikäheimoihin olen tykästynyt, mutta 255cm pitkät vavat on ahtaahkossa Yamarinin takatilassa todella kömpelöt. Käytännössä joudun pitämään takatilan ovea auki, että saan plaanaria ja painoa laittaessa heitettyä vavan hytin käytävälle.
Kuhasettiä
6ft GT plaanarissa ja 7ft Strikeforce takilassa.
Uusilla vavoilla olikin kriteerinä, että yllän kärkirenkaaseen, kun vapa on nenän edessä pystyssä. Muita vaatimuksia oli jämäkkä, mutta kärkitoiminen toiminta ja se, että vapa toimii pikkuplaanareiden, isojen kelkkojen ja takiloiden kanssa. Käytännössä siis halusin saman vavan joka paikkaan, tämä helpottaa esimerkiksi kesällä lohen takilakalastuksesta kuhan pintavetoon siirtymistä. Ei tarvitse alkaa vapoja vaihtelemaan. Samaten plaanari ja takila pyyntöjä on nopeampi vaihdella, senkun vaihtaa vapojen paikkaa.
Daiwa Sensor Kattegat 7ft
Tosi tilanteen kokemuksia uusilla kepeistä ei ole vielä kertynyt. Kuivaharjoittelussa vapa on ollut ihan "ok". Shaken vapoihin tottuneena, etu ja takakahvat on paksuhkot. Etukahva on korkkia ja mielyttävän tuntuinen kädessä. Vaparenkaat on keraamiset, kun taas aina ennen on ollut rst renkaat. Jotenkin minulla on mielikuva, että rst-rengas olisi kestävämpi. No aika näyttää tämän asian oikean laidan. Yksi mielyttävä asia joka pistää heti vapaa kasatessa silmään on se, että vavan molemmat osat on saman pituiset. Tämä helpottaa veneessä säilytystä oleellisesti. Vavat pääsevät todelliseen testiin välittömästi. Talven tultua sitten joko kehutaan tai tuomitaan.

Ensimmäistä kertaa veneessäni on jokainen vapa samaa mallia, tätä olen haaveillut jo pitkään. Varmasti moni kyydissäni oleva kaveri saa näppylöitä "tumppivavoista" kun kaikki ovat tottunut +8 jalan säippiin.
255cm Gold Tigerillä on ilo kepitellä.
Edellytyksenä, että siiman päässä on +3000gr vastustaja, pienemmät ei tunnu juuri miltään.
Kuten sanoin, käytössäni on ollut jokaista yleisesti käyttettyä uisteluvapapituutta, ohessa vähän mietteitä vapapituuksien hyvistä ja huonoista puolista. Tietysti osa havainnoista on vapakohtaisia, joten lista perustuu vain omiin kokemuksiin ja käyttämiini vapoihin.

6 ft (Shakespeare GT)
+ Lyhyt vapa, logistiikka helppoa
+ Toimii hyvin pikkuplaanareiden vedossa
+ Mainio pituus kuhan / hauen vetoon kelkoilla
- Joskus plaanarin laukaiseminen vaikeaa - puuttuu vipuvartta
- Raksikalastuksessa syöttejä ei saa jarrupussien pyörteiden ulkopuolelle
- Ei voi pitää kovin pitkiä houkutuslevytapseja, jos toimii yksin haavimiehenä
- Ison kalan kanssa näin lyhyellä vavalla on pulassa, kalan ohjailu veneen vieressä mahdotonta
- Mielestäni liian lyhyt takilaan. Vapaa ei saa jännitettyä tarpeeksi, että kalan iskiessä vapa tempaisisi löysät siimat pois laukkurin lauettua.

7ft (Daiwa Strikeforce, Ugly Stick Tiger ja nyt Daiwa Sensor Kattegat)
+ 176cm kalamies yltää vielä kärkirenkaasta ottamaan siiman, kun vapa on nenän edessä pystyssä
+ Logistiikka vielä helpohkoa
+ Erinomainen pikkuplaanari pituus, minipituus jonka laittaisin takilaan
- Raksikalastuksessa syöttejä ei saa jarrupussien pyörteiden ulkopuolelle
- Ison kalan käsittely vaikeahkoa, mutta onnistunee
- Pitkät houkutuslevytapsit aiheuttaa ongelmia

8ft (Ugly Stick Tiger "Sinappi")
+ Raksit saa jo jarrupussien ulottumattomiin
+ Mielestäni paras pituus takilaan
+ Kalaa helpohko ohjailla
- Ei yletä enää ottamaan siimaa vavan kärjestä, jos ei vapaa vääntele ja kääntele
- Kuljettaminen suorana alkaa vaikeutumaan
- Notka 8ft (Tiger) hakkaa plaanarikäytössä kärkiä yhteen, jos targassa vapaputket lähekkäin

8.6ft (Ugly Stick Gold Tiger "Ikäheimo")
+ Uinnit helppo virittää, syötin saa kauaksi veneestä
+ Plaanarikäytössä sopivan kärkitoiminen = ei hakkaa kärkiä yhteen
+ Kalaa helppo käskyttää, menee minne tahtoo
+ Voi käyttää pitkiäkin tapseja houkutuslevyissä
- Suomen järvikalat ei tunnu miltään
- Ei sovellu takilaan
- Todella hankala logistiikka, jos pituutta olisi 5cm lisää ei mahtuisi Yamarinin hyttiin suorana
- Muut vavat tuntunvat tämän jälkeen kalan kanssa lähinnä hammastikuilta

Kuten mietteistäni voi huomata, on 7ft vapa itselleni kompromissi. Kuitenkin tahdon helppoutta ja viedä homman mahdollisimman simppeliksi, tämä on taas yksi askel siihen suuntaan.

Kesän niputus

Veden lämmöt ovat kääntyneet syksyisiin lukeemiin. On siis aika pistää pakettiin kesäkausi 2013. Tällä kertaa teen sen lyhyen videon muodossa:  

Klipillä muutamia kesän tapahtumia, joita on tallentunut kameran kennolle. Toivottavasti matskua saisi myös syksyisistä kalastuksista. Yrityksen puutteesta tämä ei jää kiinni.

Vielä pari päivää sorvin ääressä, sitten alkaisi perinteinen syksyn loma, joka jatkuu joulukuun lähettyville.

Kokeilussa: Lowrance Elite-5 HDI

Minulle tarjoutui tilaisuus ottaa kokeiluun Lowrancen uusi Elite-5 HDI Plotteri/Kaikuluotain.
HDI on niinsanottu hybridilaite, jossa on normaali kaikuluotain (83kHz/200kHz) ja DSI- (455kHz/800kHz) luotain. Lisäksi löytyy perinteinen karttaplotteri sisäänrakennetulla GPS-antennilla.
Molemmat kaikutekniikat toimivat saman peräpeilianturin kautta. Anturi on hieman järeämpi kuin perinteinen, ei kuitenkaan ongelmallisen suuri. Esimerkiksi Airmar P66 on vielä reilusti suurempi.

Pääasiassa olen käyttänyt laitetta pelkkänä kaikuna jigailessa ja kuhanuistelussa. Elite on ollut positiivinen tuttavuus ja tuonut entisestään intoa jigailuun. Käyttämäni LCX:n peräpeilianturi on 200kHz yksitaajuusanturi, tällä ei esimerkiksi vertikaalijigaus ole onnistunut kaikissa olosuhteissa. Keila on liian kapea ja jigi katoaa ajoittain näytöltä.
Eliten monitaajuus-anturin keilat on mahdollistanut vertikaalijigauksen harjoittelun. Jigi pysyy näytöllä lähes joka tilanteessa.

Kalastajan on oleellista tietää kuinka käyttämänsä laitteen tekniikka toimii, näin saadaan kaikki hyöty irti luotauskuvasta:
DSI eroaa toimintatekniikaltaan normaaliin kaikuluotaimeen oleellisesti. Luotaimen keila on viuhkamainen. DSI:n vahvuudet on selkeä piirto ja erottelukyky. Jigaillessa penkkojen reunat ja kivikot on helpompi luodata. Suurien kivien kupeessa olevat kalat löytyvät kerta-ajolla. Normaalilla kaiulla kalat jäävät helposti muiden kohteiden varjoon.
Havainnekuva DSI:n keilasta.
Keila on suuntaa antava eikä mitenkään mittakaavassa.
Nyrkkisääntönä keilan leveyteen on 455khz = 1.5 x syvyys
800kHz = 1 x syvyys
DSI-kuvan lukeminen vaatii totuttelua. Perinteiseen tekniikkaan verrattuna "banaanien" sijasta kaiut on pistemäisiä. Kohde on lyhyen ajan keilassa ja tämän jälkeen luotain piirtää jo uutta dataa, tämä mahdollistaa huomattavasti paremman erottelukyvyn.
Suurimmat syvyydet joissa olen laitetta käyttänyt on 12 metrin luokkaa. Näihin syvyyksiin asti kaiut on selkeitä luettavia, luonnollisesti syvyyden kasvaessa kohteet pienenee näytöllä, jos ei jotakin tiettyä syvyysaluetta zoomata.
Kalaa kivien välissä.
Pari kalaa.
Jigipaikka ja pannukarkeaa ahventa pohjassa.
DSI:n näytöltä pystyy laskemaan kalojen määrän.
Vertikaalia.
Normaalin kaiun banaani ja DSI:n kaiku
Toimivaksi yhdistelmäksi 4-10 metrin vertikaalijigauksessa on osoittautunut 83kHz/455kHz yhdistetty kaikunäkymä. 83kHz näytöltä seuraan jigin uittoa ja lähestyviä kaloja. DSI:n 455kHz keilan avulla analysoin suurempia parvia ja penkkojen reunoja + sieltä löytyviä kaloja.
Pelkän DSI:n ominaisuudet eivät täytä kaikkia kalastajan tarpeita. Viuhkamaisessa keilassa on hyvät kuin huonot puolensa. Kun kerralla luodataan vain muutamia senttejä "syvä" alue on selvää, ettei DSI kuvaan uistellessa saa takilakuulia näkyviin.

Sama pätee vertikaalijigausta; jigin uiton saaminen DSI-keilaan on lähes mahdotonta. Toki optimaalisissa olosuhteissa tämä on mahdollista, mutta tällöin kalastus jää hieman toissijaiseksi ja kalastajan energia menee jigin pitämiseen keilassa.
Perinteisessä kaikuluotaimessa keila on pyöreä. Mitä pienempi taajuus sitä suurempi keila.
Tämä ei ole kuitenkaan ongelma HDI-laitteen kanssa. Rinnalta löytyy perinteinen kaikuluotain, joka sisältää normaalit "matalat ja korkeat" taajuudet. Näillä näkyy takilakuulat ja vertikaalijigi. Kuvaan saa yhtäaikaa 3 eri taajuutta; 83kHz, 200kHz ja 455 tai 800kHz. Tällä näkymällä kun alkaa luotailemaan oletettuja kalapaikkoja kalat löytää, jos niitä alueella on. Itse suosin monen taajuuden näkymää monesta syystä, pystyn datoja yhdistelemällä tekemään päätelmiä kalojen liikkeistä ja opistekelemaan luotaimen hyödyntämistä eri tilanteissa.

Kaikupuoli Elitessä on tuttua ja turvallista Lowrancea. Piirto on selkeää ja valikot todella simppelit käyttää. Lisämainitana täytyy sanoa, että tämä on ensimmäinen kaikuluotain joka toimii perusasetuksien asetuksen jälkeen niin hyvin, ettei erityistä säätöjen etsintää tarvita. Korkeintaan värimaailma silmää miellyttäväksi ja kovaa ajoa!
Entinen takaräkki, nykyinen heittoalusta.
Kovemmassa kelissä vaatii aikamosia akrobaatin taitoja.
Jigaamiseni perustuu kaikuluotaimen lukemiseen ja sen avulla paikan löytämiseen. Pääasilliset kalapaikat on n. 2-3metriin nousevat selkäkarikot ja niiden ympäristöt.

Yleensä olen tehnyt alkuun karkean luotauksen reilulla (8-10km/h) nopeudella pakan ympärillä. Näin saa suuntaa antavaa dataa mille puolelle karikkoa tuulet ovat kohdekalat painanut. Määrityksen jälkeen on jo aika hyvin kartalla mikä alue on kalaisaa. Tämän jälkeen vielä ajellaan hitaalla vauhdilla penkkaa syvästä vedestä matalaan siksakkia, yleensä kala löytyy rinteestä. Sitten vielä arvioidaan vallitsevat tuulet. Tavoite saada vene asemoitua niin, että heitetään suoraan myötätuuleen ja matalaan. Tästä pompotetaan jigiä kohti syvempää vettä tarkoituksena, että jigi leijailee parven sekaan.

Miksikö näen näin paljon vaivaa oikean paikan löytämiseksi? Buster L HT ei ole mikään maailman ergonomisin ankkurointivene. Keulassa on 12kg naara-ankkuri jota ei ihan mielellään ole heti selkä kyyryssä kiskomassa ylös, kun sen on pohjaan saanut.

Mieluummin etsin elektroniikan avulla kalaisan paikan, kun nyhdän ankkuria edestakaisin. Nyhdetään sitten kaloja senkin edestä.

Osittain laiskuudesta ankkurointiin on tullut mukaan myös vertikaalijigaus. Huikea laji, olen myyty! Keulamoottorin puute vaatii pientä soveltamista: hyödynnän lajissa tuulta. Kalapaikat luotaan samalla tavalla, kuin normaalissa jigauksessa. Tämän jälkeen ajan tuulen yläpuolelle ja annan veneen ajelehtia oletetun kalapaikan yli. Lajin tärkein varuste on kaikuluotain, jigiä uitetaan ja samalla seurataan jigin liikkeitä luotaimen näytöltä.
Välivedessä särkikalaa (totesin pystypilkillä)
Pohjassa 400-600gr ahventa (totesin vertikaalilla)
Todella koukuttavaa seurata kaiun näytöltä kalojen liikkeittä, samalla kun yrittää jigillä tehdä sitä "kalalle viimeistä" nypytystä. Vähän kuin pelaisi jotakin tietokonepeliä. Ensimmäisen "laskun" jälkeen voidaan plotterin jäljestä päätellä mentiinkö oikeasta kohtaa kalapaikkaa vai pitääkö aloituskohtaa muuttaa.
Vertikaalisaalista.
Kalaakin tulee, tehokkuudessa saatan hieman hävitä normaalille jigaukselle, mutta touhu on sitäkin hauskempaa! Tässä lajissa, jos missä oppii lukemaan luotainta ja päättelemään kaiussa piirtyvän kalan koon. Parhaitenhan sen oppii, kun kelaa keilassa näkyvän kalan käymään pinnan "väärällä puolella".