Ylen Etelä-Karjalan alue-uutisissa on pieni artikkeli rustattu järvilohesta.
Lähinnä otetaan kantaa katastrofaalisen huonoon emokalamäärään ja kalastusrajoituksiin.
"Ely-keskusten ajatuksena ei ole vain verkkokalastuksen rajoittaminen; uistelijat ovat nykyisin merkittävä saimaanlohta pyytävä ryhmä. "
Linkki juttuun
"Uistelukin uhattuna" - Savon sanomat
Savon Sanomien viikonlopun pääkirjoituksessa pääosan vie meille niin rakas järvilohi.
Lähinnä kirjoitus taitaa olla kannanotto julkaistulle Järvilohen hoito-ohjelman luonnokselle.
Tästä pääsee artikkeliin.
Joka tapauksessa hieno asia, että sikaritason miehetkin ottavat asiaan kantaa, puolin ja toisin.
Olen sitä mieltä, että mitä enemmin asia saa julkisuutta, sitä enemmin lohi siitä hyötyy.
Lähinnä kirjoitus taitaa olla kannanotto julkaistulle Järvilohen hoito-ohjelman luonnokselle.
Tästä pääsee artikkeliin.
Joka tapauksessa hieno asia, että sikaritason miehetkin ottavat asiaan kantaa, puolin ja toisin.
Olen sitä mieltä, että mitä enemmin asia saa julkisuutta, sitä enemmin lohi siitä hyötyy.
Kokemuksia kalustosta: Drift HD 170 Stealh
Dokumentointi on aina ollut lähellä sydäntä, siksi tämä blogikin alunperin syntyi.
Still-kamera on kulkenut mukana kalassa 10 vuoden ajan. Kuvia on arkistot ja albumit täynnä, hienoja muistoja on tallentunut paperille.
Jossakin vaiheessa tulee sellainen olo, että pitää saada jotakin uutta, vaikka vanha menetelmä on aivan hyvä niin silti kaipaa jotakin vaihtelua. Ennen vetouisteluun uudestaan hairahtamista tuli harrasteltua myös valokuvaamista vähän vakavammin. Canonin järkkäri ja repullinen putkia seurasi minua uskollisesti paikasta toiseen. Nyt kuitenkaan järkkäri ei ollut se juttu mitä nyt kaipasin, vaan digivideokamera.
Markkinoille on tullut viimeisen vuoden aikana isot valikoimat ns. Action HD-kameroita. Kuukauden-pari kaikenlaisia testejä ja klippejä katselleena minulla oli 2 vaihtoehtoa joista pitäisi itselle sopiva valita; ne olivat Gopro Hero ja Drift HD170 Stealh. Hintaluokka molemmissa oli melko sama.
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan Driftin kameran, enkä ole päivääkään katunut. Vaakakupissa painoi muutamia syitä miksi Driftin valitsin:
- Pohjassa on normaali 8mm jalustakierre joten kiinnitysongelmia tulee vastaan tuskin koskaan
- Kamera on kätevän muotoinen, Gopro vaikutti vähän hankalanta pitää kädessä kuvatessa
- Kamerassa on näyttö, mielestäni todella tärkeä ominaisuus helpottaa kameran suuntaamista oleellisesti.
- Kameran linssiä voi asennuksen jälkeen pyöritellä, joten horisontin saa aina suoraan (tai niin suoraan, kun 170 asteen kuvakulmalla voi saada)
- Kameraan saa ulkoisen mikrofonin
- Kameran saa usb:n kautta lataukseen kuvauksen aikana, joten koko kalareissun kuvaaminen onnistuu ilman akkuongelmia
- Kamerassa tulee mukana langaton kaukosäädin
Lisäksi ostin 2200mAh tehoakun, takakannen suojan ja 16Gb muistikortin. Myöhemmin tilasin vielä ebaystä RAM Mount jalustan, jolla kameran saa asennettua oikeastaan mihin vaan, kunhan on kaide lähettyvillä. Koko setille tuli hintaa hieman yli 400 euroa.
Kamera kiinnitettynä RAM-Mountilla
Kamera kiinnitettynä omalla pika-kiinnikkeellä, irroitus onnistuu noin parissa sekunnissa.
Itse peruspaketti sisältää jo melko hyvät kiinitystarvikkeet laitteelle, on kaidekiinnikettä, kypäräkiinikettä ja erilaisia tarralappuja joita voi liimailla mihin nyt tahtookaan.
Laitteessa on tuki 32G muistikortille jolla saa helposti kokopäivän kalastukset tallennettua yhteen pötköön. Itse tuli vähän nuukailtua ja päädyin 16G korttiin johon mahtuu noin 5 tuntia videota kerralla.
Olen ottanut tavaksi, että noin tunnin välein katkaisen tallennuksen ja aloitan uudestaan. HD-video on sen verran raskasta jälkikäsitellä tietokoneella, joten tällä systeemillä tiedostot pysyvät suht järkevän kokoisina.
Laite osaa itse aloittaa uuden tiedoston, kun 4,3G (tai joku sen suuntainen) tiedostokoko täyttyy.
Ja sitten itse käyttökokemuksiin.
Laite on helppo sijoittaa veneeseen. Todella laaja kuvakulma mahdollistaa myös melko ahtaissa veneissä takatilan kuvaamisen. Aluksi meinasin, että joudun Busterissa viemään kameran tangon kanssa kauaksi sivulle, tämä luulo oli väärä ja koko takatilan kuvaava sijoituskohde löytyi kattoräkin vierestä.
Driftillä saa myös laajoja Still-kuvia
Kamera on 0,5m asti vedenkestävä joten vesisateet se pitää ulkopuolella. Vesieristys tekee kuitenkin tehtävänsä myös mikrofonin kanssa ja ääni ei ole huippuluokkaa. Tuuli tekee hirveät suhinat nauhalle. Silti muutamat räikänpärinät olen onnistunut tallentamaan melko onnistuneesti.
Aluksi pidin laitetta kaikenaikaa latauksessa ja kuvaamassa usb-tupakansytytin laturin avulla. Kuitenkaan silloin kameran takakansi ei ole täysin vesitiivis ja kovien sateiden jälkeen päädyin pitämään kameraa sammuksissa ja laittamaan kuvaamaan vain, kun tilanne on jo päällä. Tehoakulla ja vakioakulla saan yhteensä noin 8 tunnin edestä kuvausaikaa, joka ainankin syksyllä riittää koko päivälle aivan hyvin.
Kameraan saa takakanteen silikonisen suojan, jolla johtoliitokset saa melko tiiviiksi, talven aikana pitää koittaa perehtyä kuinka saisin täysin tiiviin latausliitoksen. Olisihan se kiva, jos tallennus pyörisi koko ajan. Nopeasta takilatärpistä tuskin muistaa ensimmäisenä laittaa kameraa päälle.
Videoita on tullut koneen muistiin kymmeniä tunteja. HD-videoiden käsittely on todella raskasta puuhaa ja noin vuoden vanha kannettava on auttamattomasti liian tehoton. Kun editoin yhden 2 minuutin koosteen siihen tuhraantuu noin pari tuntia.
Varmasti kamera pyörii reissuilla tulevaisuudessakin ja koitan saada hienoja tapahtumia tallentumaan muistikortille. Olisihan se hienoa, että joskus materiaali riittäisi esimerkiksi 30min videoon.
Kaikinpuolin mukava hankinta enkä ole katunut päivääkään. Hienoa katsella talvella, että mitä kaikkea sitä vesillä voikaan tapahtua.
Linkkejä ostospaikkoihin:
Kamera - Tsuumi.fi
Jalusta - Ebay
Kameran valmistajan kotisivut
Still-kamera on kulkenut mukana kalassa 10 vuoden ajan. Kuvia on arkistot ja albumit täynnä, hienoja muistoja on tallentunut paperille.
Jossakin vaiheessa tulee sellainen olo, että pitää saada jotakin uutta, vaikka vanha menetelmä on aivan hyvä niin silti kaipaa jotakin vaihtelua. Ennen vetouisteluun uudestaan hairahtamista tuli harrasteltua myös valokuvaamista vähän vakavammin. Canonin järkkäri ja repullinen putkia seurasi minua uskollisesti paikasta toiseen. Nyt kuitenkaan järkkäri ei ollut se juttu mitä nyt kaipasin, vaan digivideokamera.
Markkinoille on tullut viimeisen vuoden aikana isot valikoimat ns. Action HD-kameroita. Kuukauden-pari kaikenlaisia testejä ja klippejä katselleena minulla oli 2 vaihtoehtoa joista pitäisi itselle sopiva valita; ne olivat Gopro Hero ja Drift HD170 Stealh. Hintaluokka molemmissa oli melko sama.
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan Driftin kameran, enkä ole päivääkään katunut. Vaakakupissa painoi muutamia syitä miksi Driftin valitsin:
- Pohjassa on normaali 8mm jalustakierre joten kiinnitysongelmia tulee vastaan tuskin koskaan
- Kamera on kätevän muotoinen, Gopro vaikutti vähän hankalanta pitää kädessä kuvatessa
- Kamerassa on näyttö, mielestäni todella tärkeä ominaisuus helpottaa kameran suuntaamista oleellisesti.
- Kameran linssiä voi asennuksen jälkeen pyöritellä, joten horisontin saa aina suoraan (tai niin suoraan, kun 170 asteen kuvakulmalla voi saada)
- Kameraan saa ulkoisen mikrofonin
- Kameran saa usb:n kautta lataukseen kuvauksen aikana, joten koko kalareissun kuvaaminen onnistuu ilman akkuongelmia
- Kamerassa tulee mukana langaton kaukosäädin
Lisäksi ostin 2200mAh tehoakun, takakannen suojan ja 16Gb muistikortin. Myöhemmin tilasin vielä ebaystä RAM Mount jalustan, jolla kameran saa asennettua oikeastaan mihin vaan, kunhan on kaide lähettyvillä. Koko setille tuli hintaa hieman yli 400 euroa.
Kamera kiinnitettynä RAM-Mountilla
Kamera kiinnitettynä omalla pika-kiinnikkeellä, irroitus onnistuu noin parissa sekunnissa.Itse peruspaketti sisältää jo melko hyvät kiinitystarvikkeet laitteelle, on kaidekiinnikettä, kypäräkiinikettä ja erilaisia tarralappuja joita voi liimailla mihin nyt tahtookaan.
Laitteessa on tuki 32G muistikortille jolla saa helposti kokopäivän kalastukset tallennettua yhteen pötköön. Itse tuli vähän nuukailtua ja päädyin 16G korttiin johon mahtuu noin 5 tuntia videota kerralla.
Olen ottanut tavaksi, että noin tunnin välein katkaisen tallennuksen ja aloitan uudestaan. HD-video on sen verran raskasta jälkikäsitellä tietokoneella, joten tällä systeemillä tiedostot pysyvät suht järkevän kokoisina.
Laite osaa itse aloittaa uuden tiedoston, kun 4,3G (tai joku sen suuntainen) tiedostokoko täyttyy.
Ja sitten itse käyttökokemuksiin.
Laite on helppo sijoittaa veneeseen. Todella laaja kuvakulma mahdollistaa myös melko ahtaissa veneissä takatilan kuvaamisen. Aluksi meinasin, että joudun Busterissa viemään kameran tangon kanssa kauaksi sivulle, tämä luulo oli väärä ja koko takatilan kuvaava sijoituskohde löytyi kattoräkin vierestä.
Driftillä saa myös laajoja Still-kuviaKamera on 0,5m asti vedenkestävä joten vesisateet se pitää ulkopuolella. Vesieristys tekee kuitenkin tehtävänsä myös mikrofonin kanssa ja ääni ei ole huippuluokkaa. Tuuli tekee hirveät suhinat nauhalle. Silti muutamat räikänpärinät olen onnistunut tallentamaan melko onnistuneesti.
Aluksi pidin laitetta kaikenaikaa latauksessa ja kuvaamassa usb-tupakansytytin laturin avulla. Kuitenkaan silloin kameran takakansi ei ole täysin vesitiivis ja kovien sateiden jälkeen päädyin pitämään kameraa sammuksissa ja laittamaan kuvaamaan vain, kun tilanne on jo päällä. Tehoakulla ja vakioakulla saan yhteensä noin 8 tunnin edestä kuvausaikaa, joka ainankin syksyllä riittää koko päivälle aivan hyvin.
Kameraan saa takakanteen silikonisen suojan, jolla johtoliitokset saa melko tiiviiksi, talven aikana pitää koittaa perehtyä kuinka saisin täysin tiiviin latausliitoksen. Olisihan se kiva, jos tallennus pyörisi koko ajan. Nopeasta takilatärpistä tuskin muistaa ensimmäisenä laittaa kameraa päälle.
Videoita on tullut koneen muistiin kymmeniä tunteja. HD-videoiden käsittely on todella raskasta puuhaa ja noin vuoden vanha kannettava on auttamattomasti liian tehoton. Kun editoin yhden 2 minuutin koosteen siihen tuhraantuu noin pari tuntia.
Varmasti kamera pyörii reissuilla tulevaisuudessakin ja koitan saada hienoja tapahtumia tallentumaan muistikortille. Olisihan se hienoa, että joskus materiaali riittäisi esimerkiksi 30min videoon.
Kaikinpuolin mukava hankinta enkä ole katunut päivääkään. Hienoa katsella talvella, että mitä kaikkea sitä vesillä voikaan tapahtua.
Linkkejä ostospaikkoihin:
Kamera - Tsuumi.fi
Jalusta - Ebay
Kameran valmistajan kotisivut
Lisää asiaa lohen puolesta
Näitähän ilmaantuu kuin sieniä sateella.
Tällä kertaa Erälehden sivuilta löytyy huolestunut artikkeli järvilohen tulevaisuudesta.
Linkki tekstiin.
Hienoa huomata, että järvilohen tila ja tulevaisuus herättää keskustelua!
Tällä kertaa Erälehden sivuilta löytyy huolestunut artikkeli järvilohen tulevaisuudesta.
Linkki tekstiin.
Hienoa huomata, että järvilohen tila ja tulevaisuus herättää keskustelua!
Syysmyrskyt, räntäsateet ja lohenuistelu
Vihdoin ja viimein on aikaa vain istua kotona ja vähän kertoa kuinka syksy on mennyt. Tänäänkin piti vesille lähteä, mutta kova tuuli ja orastava flunssa veivät motivaation siinä määrin, että ohjelmassa on kodin laittelua. Asunnossa on kosteuskuivaimet huutaneet viikonpäivät ja venekassa senkuin hupenee sitä mukaa kuin remppaaja mättää uutta lattaa seinään. Kiitos vaan edellisen asukkaan laittomien vesiputkiasennusten!
No mutta itse asiaan. Loma on kaukana takana ja siitä on kirjoittelu jäänyt vähän taka-alalle. Tunteet ovat olleet pinnassa ehkä vähän liiankin kanssa. Toivottavasti en ole kenenkään mieltä pahoittanut melko voimakkailla mielipiteillä. Tahdon vaan, että jokainen edes miettisi kuinka voisimme edistää omia harrastusolosuhteita. Toki olemmevain kärpäsinä katossa, kun voimalaturbiinit jokijuoksuilla pyörivät, mutta kai sitä voi edes yrittää?
Viimevuonna itse heräsin tähän karuun todellisuuteen, kun perehdyin lohen nykytilaan. Todellakin luulin vielä vuosi sitten että järvilohi lisääntyy luonnonkudulla. Kovasti on vettä vuoksessa virrannut sen jälkeen ja arvostukseni lohia kohtaan kasvanut roppakaupalla.
Järvilohta ei oteta, se saadaan. Hienoja elämyksiä olen lohien parissa saanut viimeisinä vuosina ja todellakin toivon, että saataisiin yhdessä kehitettyä Saimaasta Ruotsin järvien kaltaisia kalapaikkoja. Rasvaeväleikkaukset poikaskaloilla ovat jo alkaneet ja muutama leikattu lohi on jo siiman päässäkin käynyt. Mielenkiinnolla odotan kuinka tämä hanke edistyy.
Jokainen varmasti ajattelee, että yhden kalastajan toiminta ei missään näy. - No ei varmaankaan, mutta miksei sitä voisi edes yrittää? Pahimmassa tapauksessa ja joissakin kauhukuvissa voidaan jossakin vaiheessa sanoa Aamen Saimaan järvilohelle. Silloin voi ainankin itse hyvällä omatunnolla sanoa, että teimme parhaamme.
Herää kysymys, että miksi edes kalastan lohta, jos siitä nyt näin suuren numeron teen? Suurin suojelutekohan olisi vapauttaa kaikki tai lopettaa koko kalastaminen. Se olisi todella radikaali teko, joka varmasti ottaisi koville. Säännöstely toimii metsästyksessä niin miksei kalastuksessakin? Kaikkea olen nuoresta iästä huolimatta harrastanut; moottoripyöräilyä, moottorikelkkailua, laskettelua, mikroautoilua ja viimeiseksi nyt lohenuistelua. Mikään muu ei ole saanut adrenaliiniä virtaamaan samalla tavalla kuin kunnon räikänsoitto ja siiman päässä olevan lohen hypyt horisontissa.
Sitä fiilistä minä vesiltä haen.
Varmasti jokainen lohenuistelia sitä samaa tunnetta tavoittelee. Eräs pitkänsaran lohenuistelija taisi viimevuonna samankaltaisen sanasodan välissä sanoa, jotenkin näin. "Alle 5kg kalat ovat mukavia sattumia järvilohen uistelun sivutuotteena". Sattumia tai ei, kyllä jokainen yli 60cm kala on hieno ja harvinainen saalis nykysaimaalla.
Osa myös vapamääristä maininnut useaan otteeseen, täällä sekä keskustelupalstoilla. Mielestäni on melko turhaa alkaa syyllistämään sääntöjen rikkomiseen, kun sellaista ei ole tapahtunut. Olemme selvittäneet useaan otteeseen eri tahoilta, että luvat riittävät niille vapamäärille joita aluella käytetään. Samaa mieltä on myös ollut kalastuksenvalvoja, joka viimevuonna kävi luvat minulta kysymässä uistelun ohessa. Muistuttaisin myös, että Puumalan ja Yöveden aluella ei ole vaparajoituksia ollenkaan. En ole keksinyt mitään järkevää syytä, mikä useammassa vavassa on haittana. Oikeat painotukset vuodenajasta riippuen ja yksikoukkuiset raksit. Alamittojen vapautus on ongelmatonta.
Mutta olen minä kaiken vuodatuksen sivussa vesilläkin ollut. Peräti omalla mittapuulla melko reilusti.
Loman viimeinen viikko meni käytännössä kokonaan vesillä kelluen. Listalla oli mm. Yöveden lohitreffit ja perinteinen kaveriporukan syyskokoontuminen.
Yritys oli kovaa päivästä toiseen, tulokset eivät vaan puhuneet puolestaan. Yövedellä oltiin treffeillä Mikan kyydissä. Päivän ainokaiseksi tapahtumaksi jäi yksi alamittataimen aamuhämärissä.
Loppupäivä saatiinkin ihailla Yöveden upeita maisemia.
Onneksi kalaa tuli trefeillä sen verran, että palkinnot saatiin jaettua. Hienoa, että porukka jaksaa nähdä vaivaa ja järjestää tällaisia mukavia tapahtumia joissa kaikki tuottot menevät järvilohina altaaseen.
Nostan hattua!
Loppuloma menikin omia vesiä kierrellen:
Välillä oltiin tutuilla peruspaikoilla ja välillä tehtiin täsmäiskuja aivan uusiin spotteihin. Tulokset jäivät melko vaisuiksi. Harvemmin saldona oli enempää kuin pari alamittaa. Ei edes kontaktia mittakaan ei tullut alkuviikon aikana. No raitista ilmaa sai reilusti.
Loppuviikosta oltiin varattu Villen kanssa mökki pariksi päiväksi ja lähdettiin katselemaan maisemia Saimaan sokkeloihin. Alku oli kivikkoinen, ensimmäinen päivä oli täysin tyhjä pari hassua alamittaa kävi veneessä joista toinen päästiin merkitsemään.
Toisen päivän aamu tarjosikin syksyn tähtihetket. Heti rakseja aamuhämärissä laskiessa sisin plaanari lähti melkoisella voimalla takaviistoon. Samantien kun sai vavan käteen tunti, että siiman päässä on massaa vähän normaalia enemmin. Melko voimakkaita elkeitä kala esitteli hetken ajan, kuitenkin melko kivuttomasti mihinkään sotkeutumatta kala saatiin veneen viereen ja siitä haaviin. Vähän aikaa oltiin melko hiljaista poikaa kun katseltiin aivan tautisen lihavaa lohta veneen lattialla. Oli poika ollut ruoka-aikana kotona, pituutta löytyi 73cm ja painoa 5100gr. Sehän oli kauden tavoitekala +5kg veneessä, huikeaa.
Vaikeaa oli uskoa, että unelma muuttui todeksi. Vielä edellisenä iltana saunassa spekuloitiin, että 1500 tuntia ilman +5 kalaa alkaa olla täynnä, on sen pakko jossakin vaiheessa lähteä. Ja niin se lähti. Ei voinut kun hymyillä. Kalalle resepti oli 30gr painoa + kultarunkoinen vk:n pikkulevy ja 120cm tapsilla oleva uv as:n huppu. Syöttinä 8cm svedun salakka.
Tämä on jo kolmas kausi peräjälkeen kuin asettamani tavoitteet täyttyvät. Tietysti olen aika maltillisesti lisänny tavoitteita, ensin oli +70cm sitten oli + 70cm Saimaasta ja nyt +5kg. Tietysti rimaa pitää aina nostaa, niin teen varmasti ensi kaudellekkin. En vaan ole vielä päättänyt kuinka. Mielessä on käynyt, että henk koht alamitta 65cm lohelle tai 77cm lohi vai peräti molemmat? Pitää nyt vielä hetki miettiä. Kuitenkin tavoitteita pitää olla.
Loman jälkeen työt taas lisänny kiireitä siinä määrin, että viimeisen 2 viikon aikana olen vain kerran päässyt vesillä käymään. Sekin oli melko tuskainen päivä, pakkasta oli läpi vuorokauden yli 3 astetta ja sormet olivat läpikotaisin jäässä. Kalatapahtumia oli pitkästä aikaa reilusti. +-55cm taimenet kunnostautuivat syönnillään. Parin tunnin aikana vapauttelin useita tooodella komeita taimenia kasvamaan. Harvemmin noin upeapilkkuisia taimenia olen saanutkaan, voisikohan olla peräti luonnonkutuisia? Kuitenkin alamittojen piinatessa alueella jouduin siirtymään vähän väljemmille vesille. Sitten alkoikin tuttu tyhjänveto. Ei nykyäkään sattunut loppupäivään. Illalla piti jo ennen neljää lopetella, pimeä yllättää jo niin nopeasti. Pari räjähtänyttä salakkaa vielä ylös kelatessa löytyi.
Hotellin rantaan ajaessa laiturialue oli jo riitteessä. Silti veneen vielä puomien väliin kolistelin. Virhe! Kotiin tultuani katselin sääennusteita, joissa lupailtiin yli 10 asteen pakkasia. Ei yksinkertaisesti uskaltanut jättää venettä veteen, kun ei tiedä milloin seuraavaksi pääsisi. Illan puhdehommana oli siis vielä veneen nosto pilkkopimeässä jäidein seasta. En suosittele kenellekkään!
Mutta sellaista tällä kertaa. Yritystä on ollut ja toivottu tuloskin saatiin. Vielä pari kertaa taidan käydä sormia viilentämässä, sitten joutaa vene talvenviettoon.
Koko kesäsyysloman saldo oli seuraava:
Vesillä: 22pv
Tunteja: 201h
Bensaa: 473l
Kaloja: 11, joista 4 kasvamaan ja 3 kavereille kotiinviemisiksi.
Lisämainintaina voisi sanoa, että takilat on aivan turha kapistukset, ainaskin miun veneessä. Koko vuoden aikana olen 5 kalaa sis alamitat saanut takilan avulla.
Paras resepti onneen tuntuu olevan uloin plaaneri, 10gr siimapainoa clear huppu ja todella pieni salakka.
No mutta itse asiaan. Loma on kaukana takana ja siitä on kirjoittelu jäänyt vähän taka-alalle. Tunteet ovat olleet pinnassa ehkä vähän liiankin kanssa. Toivottavasti en ole kenenkään mieltä pahoittanut melko voimakkailla mielipiteillä. Tahdon vaan, että jokainen edes miettisi kuinka voisimme edistää omia harrastusolosuhteita. Toki olemmevain kärpäsinä katossa, kun voimalaturbiinit jokijuoksuilla pyörivät, mutta kai sitä voi edes yrittää?
Viimevuonna itse heräsin tähän karuun todellisuuteen, kun perehdyin lohen nykytilaan. Todellakin luulin vielä vuosi sitten että järvilohi lisääntyy luonnonkudulla. Kovasti on vettä vuoksessa virrannut sen jälkeen ja arvostukseni lohia kohtaan kasvanut roppakaupalla.
Järvilohta ei oteta, se saadaan. Hienoja elämyksiä olen lohien parissa saanut viimeisinä vuosina ja todellakin toivon, että saataisiin yhdessä kehitettyä Saimaasta Ruotsin järvien kaltaisia kalapaikkoja. Rasvaeväleikkaukset poikaskaloilla ovat jo alkaneet ja muutama leikattu lohi on jo siiman päässäkin käynyt. Mielenkiinnolla odotan kuinka tämä hanke edistyy.
Jokainen varmasti ajattelee, että yhden kalastajan toiminta ei missään näy. - No ei varmaankaan, mutta miksei sitä voisi edes yrittää? Pahimmassa tapauksessa ja joissakin kauhukuvissa voidaan jossakin vaiheessa sanoa Aamen Saimaan järvilohelle. Silloin voi ainankin itse hyvällä omatunnolla sanoa, että teimme parhaamme.
Herää kysymys, että miksi edes kalastan lohta, jos siitä nyt näin suuren numeron teen? Suurin suojelutekohan olisi vapauttaa kaikki tai lopettaa koko kalastaminen. Se olisi todella radikaali teko, joka varmasti ottaisi koville. Säännöstely toimii metsästyksessä niin miksei kalastuksessakin? Kaikkea olen nuoresta iästä huolimatta harrastanut; moottoripyöräilyä, moottorikelkkailua, laskettelua, mikroautoilua ja viimeiseksi nyt lohenuistelua. Mikään muu ei ole saanut adrenaliiniä virtaamaan samalla tavalla kuin kunnon räikänsoitto ja siiman päässä olevan lohen hypyt horisontissa.
Sitä fiilistä minä vesiltä haen.
Varmasti jokainen lohenuistelia sitä samaa tunnetta tavoittelee. Eräs pitkänsaran lohenuistelija taisi viimevuonna samankaltaisen sanasodan välissä sanoa, jotenkin näin. "Alle 5kg kalat ovat mukavia sattumia järvilohen uistelun sivutuotteena". Sattumia tai ei, kyllä jokainen yli 60cm kala on hieno ja harvinainen saalis nykysaimaalla.
Osa myös vapamääristä maininnut useaan otteeseen, täällä sekä keskustelupalstoilla. Mielestäni on melko turhaa alkaa syyllistämään sääntöjen rikkomiseen, kun sellaista ei ole tapahtunut. Olemme selvittäneet useaan otteeseen eri tahoilta, että luvat riittävät niille vapamäärille joita aluella käytetään. Samaa mieltä on myös ollut kalastuksenvalvoja, joka viimevuonna kävi luvat minulta kysymässä uistelun ohessa. Muistuttaisin myös, että Puumalan ja Yöveden aluella ei ole vaparajoituksia ollenkaan. En ole keksinyt mitään järkevää syytä, mikä useammassa vavassa on haittana. Oikeat painotukset vuodenajasta riippuen ja yksikoukkuiset raksit. Alamittojen vapautus on ongelmatonta.
Mutta olen minä kaiken vuodatuksen sivussa vesilläkin ollut. Peräti omalla mittapuulla melko reilusti.
Loman viimeinen viikko meni käytännössä kokonaan vesillä kelluen. Listalla oli mm. Yöveden lohitreffit ja perinteinen kaveriporukan syyskokoontuminen.
Yritys oli kovaa päivästä toiseen, tulokset eivät vaan puhuneet puolestaan. Yövedellä oltiin treffeillä Mikan kyydissä. Päivän ainokaiseksi tapahtumaksi jäi yksi alamittataimen aamuhämärissä.
Loppupäivä saatiinkin ihailla Yöveden upeita maisemia.
Onneksi kalaa tuli trefeillä sen verran, että palkinnot saatiin jaettua. Hienoa, että porukka jaksaa nähdä vaivaa ja järjestää tällaisia mukavia tapahtumia joissa kaikki tuottot menevät järvilohina altaaseen.
Nostan hattua!
Loppuloma menikin omia vesiä kierrellen:
Välillä oltiin tutuilla peruspaikoilla ja välillä tehtiin täsmäiskuja aivan uusiin spotteihin. Tulokset jäivät melko vaisuiksi. Harvemmin saldona oli enempää kuin pari alamittaa. Ei edes kontaktia mittakaan ei tullut alkuviikon aikana. No raitista ilmaa sai reilusti.
Loppuviikosta oltiin varattu Villen kanssa mökki pariksi päiväksi ja lähdettiin katselemaan maisemia Saimaan sokkeloihin. Alku oli kivikkoinen, ensimmäinen päivä oli täysin tyhjä pari hassua alamittaa kävi veneessä joista toinen päästiin merkitsemään.
Toisen päivän aamu tarjosikin syksyn tähtihetket. Heti rakseja aamuhämärissä laskiessa sisin plaanari lähti melkoisella voimalla takaviistoon. Samantien kun sai vavan käteen tunti, että siiman päässä on massaa vähän normaalia enemmin. Melko voimakkaita elkeitä kala esitteli hetken ajan, kuitenkin melko kivuttomasti mihinkään sotkeutumatta kala saatiin veneen viereen ja siitä haaviin. Vähän aikaa oltiin melko hiljaista poikaa kun katseltiin aivan tautisen lihavaa lohta veneen lattialla. Oli poika ollut ruoka-aikana kotona, pituutta löytyi 73cm ja painoa 5100gr. Sehän oli kauden tavoitekala +5kg veneessä, huikeaa.
Vaikeaa oli uskoa, että unelma muuttui todeksi. Vielä edellisenä iltana saunassa spekuloitiin, että 1500 tuntia ilman +5 kalaa alkaa olla täynnä, on sen pakko jossakin vaiheessa lähteä. Ja niin se lähti. Ei voinut kun hymyillä. Kalalle resepti oli 30gr painoa + kultarunkoinen vk:n pikkulevy ja 120cm tapsilla oleva uv as:n huppu. Syöttinä 8cm svedun salakka.
Tämä on jo kolmas kausi peräjälkeen kuin asettamani tavoitteet täyttyvät. Tietysti olen aika maltillisesti lisänny tavoitteita, ensin oli +70cm sitten oli + 70cm Saimaasta ja nyt +5kg. Tietysti rimaa pitää aina nostaa, niin teen varmasti ensi kaudellekkin. En vaan ole vielä päättänyt kuinka. Mielessä on käynyt, että henk koht alamitta 65cm lohelle tai 77cm lohi vai peräti molemmat? Pitää nyt vielä hetki miettiä. Kuitenkin tavoitteita pitää olla.
Loman jälkeen työt taas lisänny kiireitä siinä määrin, että viimeisen 2 viikon aikana olen vain kerran päässyt vesillä käymään. Sekin oli melko tuskainen päivä, pakkasta oli läpi vuorokauden yli 3 astetta ja sormet olivat läpikotaisin jäässä. Kalatapahtumia oli pitkästä aikaa reilusti. +-55cm taimenet kunnostautuivat syönnillään. Parin tunnin aikana vapauttelin useita tooodella komeita taimenia kasvamaan. Harvemmin noin upeapilkkuisia taimenia olen saanutkaan, voisikohan olla peräti luonnonkutuisia? Kuitenkin alamittojen piinatessa alueella jouduin siirtymään vähän väljemmille vesille. Sitten alkoikin tuttu tyhjänveto. Ei nykyäkään sattunut loppupäivään. Illalla piti jo ennen neljää lopetella, pimeä yllättää jo niin nopeasti. Pari räjähtänyttä salakkaa vielä ylös kelatessa löytyi.
Hotellin rantaan ajaessa laiturialue oli jo riitteessä. Silti veneen vielä puomien väliin kolistelin. Virhe! Kotiin tultuani katselin sääennusteita, joissa lupailtiin yli 10 asteen pakkasia. Ei yksinkertaisesti uskaltanut jättää venettä veteen, kun ei tiedä milloin seuraavaksi pääsisi. Illan puhdehommana oli siis vielä veneen nosto pilkkopimeässä jäidein seasta. En suosittele kenellekkään!
Mutta sellaista tällä kertaa. Yritystä on ollut ja toivottu tuloskin saatiin. Vielä pari kertaa taidan käydä sormia viilentämässä, sitten joutaa vene talvenviettoon.
Koko kesäsyysloman saldo oli seuraava:
Vesillä: 22pv
Tunteja: 201h
Bensaa: 473l
Kaloja: 11, joista 4 kasvamaan ja 3 kavereille kotiinviemisiksi.
Lisämainintaina voisi sanoa, että takilat on aivan turha kapistukset, ainaskin miun veneessä. Koko vuoden aikana olen 5 kalaa sis alamitat saanut takilan avulla.
Paras resepti onneen tuntuu olevan uloin plaaneri, 10gr siimapainoa clear huppu ja todella pieni salakka.
Järvilohen hoito-ohjelman luonnos
Reilu viikko sitten julkaistiin kyseinen luonnos.
Mukavaa luettavaa kaikinpuolin.
Koviakin menetelmiä ehdotellaan, jos ei ala tuloksia tulemaan.
mm:
"Toimenpide 10. Vetouistelussa järvilohelle asetetaan vuorokausikohtaiseksi saaliskiintiöksi 2 kalaa/kalastaja ja/tai 3 kalaa/venekunta. Vuositasolla suositellaan enintään 5-10 mitan täyttävän kalan saaliiksi ottamista."
"Toimenpide 28. Järvilohi rauhoitetaan kalastukselta heinäkuun 15. päivästä elokuun loppuun Savonlinnan alapuolisella Saimaan osalla ja elokuun alusta syyskuun loppuun Savonlinnan ja Joensuun välisellä Sai-maan osalla."
"Toimenpide 30. Järvilohi rauhoitetaan määräajaksi kokonaan."
Tästä pääsee tiedostoon
Mukavaa luettavaa kaikinpuolin.
Koviakin menetelmiä ehdotellaan, jos ei ala tuloksia tulemaan.
mm:
"Toimenpide 10. Vetouistelussa järvilohelle asetetaan vuorokausikohtaiseksi saaliskiintiöksi 2 kalaa/kalastaja ja/tai 3 kalaa/venekunta. Vuositasolla suositellaan enintään 5-10 mitan täyttävän kalan saaliiksi ottamista."
"Toimenpide 28. Järvilohi rauhoitetaan kalastukselta heinäkuun 15. päivästä elokuun loppuun Savonlinnan alapuolisella Saimaan osalla ja elokuun alusta syyskuun loppuun Savonlinnan ja Joensuun välisellä Sai-maan osalla."
"Toimenpide 30. Järvilohi rauhoitetaan määräajaksi kokonaan."
Tästä pääsee tiedostoon
Kaksi sanaa: Miksi?!
Talvi on jo ovella, kirjoittelut on hieman jäänyt. Teen kauden lopussa lopullisen raportin syksyn reissuista.
Rehellisesti voin sanoa, että motivaatio kirjoitteluun on kokenut viimeaikaisten verenvuodatusten jälkeen aikamoisen kolhun. Lähinnä sitä tuntee itsensä idiootiksi, kun pirteän 3kg lohen laskee kasvamaan ja kotia tulessa voi katsoa saalisrapsoja ja kuvia missä laituri notkollaan esitellään vastaavan kokoisia kaloja.
Itselleni kirjoittelu on mieluisa harrastus kalastuksen ohella, nyt on tullut kuppi täyteen.
Jengiä lappaa Suomen toiselta laidalta täyttämään kylmälaukkuja lohilla. Sääliä ei papitusmäärissä tunneta, eihän olla omilla vesillä.
Tämän takia olen päättänyt, että en enää omia saalisrapsoja kirjoittele. Harmittavaahan tämä on, mutta tahdon laittaa korteni kekoon järvilohen puolesta, en tahdo että yksikään himopapittaja tulee minun kirjoitteluni perusteella Saimaanlohia harventamaan.
Kiitos mielenkiinnosta ja mukavia elämyksiä kalastuksen parissa!
- Juho
Rehellisesti voin sanoa, että motivaatio kirjoitteluun on kokenut viimeaikaisten verenvuodatusten jälkeen aikamoisen kolhun. Lähinnä sitä tuntee itsensä idiootiksi, kun pirteän 3kg lohen laskee kasvamaan ja kotia tulessa voi katsoa saalisrapsoja ja kuvia missä laituri notkollaan esitellään vastaavan kokoisia kaloja.
Itselleni kirjoittelu on mieluisa harrastus kalastuksen ohella, nyt on tullut kuppi täyteen.
Jengiä lappaa Suomen toiselta laidalta täyttämään kylmälaukkuja lohilla. Sääliä ei papitusmäärissä tunneta, eihän olla omilla vesillä.
Tämän takia olen päättänyt, että en enää omia saalisrapsoja kirjoittele. Harmittavaahan tämä on, mutta tahdon laittaa korteni kekoon järvilohen puolesta, en tahdo että yksikään himopapittaja tulee minun kirjoitteluni perusteella Saimaanlohia harventamaan.
Kiitos mielenkiinnosta ja mukavia elämyksiä kalastuksen parissa!
- Juho
Kalastusloma lopussa.
Niin se vaan 6 viikkoa vierähti hetkessä, loma on takana ja arki koittaa ensi viikolla.
Kalantulo oli todella niukkaa, samoihin saalismääriin voisi päästä kesälläkin.
Viimeisin viikko meni kokonaan vesillä. Sen verran taas raitis ilma on vienyt voimia, että pidempää rapsaa tapahtumista tulee vasta vähän myöhemmin.
Sen verran voi sanoa, että tyhjää tuli vedettyä oikein olan takaa, mutta kerran räikkäkin parkaisi.
Kalantulo oli todella niukkaa, samoihin saalismääriin voisi päästä kesälläkin.
Viimeisin viikko meni kokonaan vesillä. Sen verran taas raitis ilma on vienyt voimia, että pidempää rapsaa tapahtumista tulee vasta vähän myöhemmin.
Sen verran voi sanoa, että tyhjää tuli vedettyä oikein olan takaa, mutta kerran räikkäkin parkaisi.
Viimeisimpiä reissuja, yhteenvetoa.
Kalalla on tullut käytyä enemmin kuin koskaan. Loma ja hienot kelit on mahdollistaneet, että mahtavaa harrastusta on ollut mahdollista harrastaa täysipainoisesti.
Lokakuussa olen kuluttanut veneiden penkkejä enemmin kuin koskaan, 14 päivää ja 132 tuntia, oikeastaan vastaa aika samoja lukuja mitä olisin työelämässä viettänyt sorvin ääressä. Onneksi loma sattui hyvään aikaan.
Viimeisen viikon aikana Saimaan aalloilla ollaan kelluttu kuutena päivänä. Sekaan mahtuu hienoja elämyksiä ja pari raavasta pettymystä. Aikaiset herätykset ja myöhälle venyneet illat ovat vieneet voimat siinä määrin, ettei jokapäiväistä raportointia ole jaksanut tehdä. On vaan ollut niin väsynyt.
Nyt on menossa parin päivän akkujen lataus, lomasta alkamassa viimeinen viikko ja 7 päivälle on taas sovittuna 5 reissua.
Lisämainintaina täytyy vielä sanoa, että 2,5 vuotta pitämäni blogi on taas ylittänyt jonkinlaisen rajapyykin. 30 000 kävijää on täynnä, suosio on ylittänyt odotukseni totaalisesti. Kiitos mielenkiinnosta!
Ja sitten asiaan, eli viimeviikon kalareissuihin.
Perjantaina kyytiin hyppäsi Ristiinan VK-mies, Mika. Omalle puolelle virittelin AS:n omat luottokoneet ja toisella laidalla vedossa luonnollisesti VK:n koneet. Kierreltiin tuttuja ja hyväksi todettuja paikkoja. Alku oli melko hiljainen, kuitenkin aamupäivän mittaan mittakala kelpuutti VK:n Rainbow-hupun takana olleen salakan ja pikaisen väsyttelyn päätteeksi vapautimme 60cm lohen jatkamaan kasvuaan.
Se sitten olikin päivän ainut mittakala joka veneen viereen saatiin vinssattua. Iltapäivällä vähän ennen pimeää meillä oli hetken kiinni kunnon juna, siimaa poistui kelalta tasaisen tappavaan tahtiin ja vapamiehellä ei ollut mitään vastaansanomista. Tämäkin kala namitti VK:n huppuun.
Päivä oli hiljainen, lähinnä tumpit kävivät kääntyilemässä veneen vieressä. Jotenkin vaan tuntui, että juhlaviikot on takanapäin.
Leikkimielisen kilpailun päätös oli murskaava, VK pesi miun AS koneet lähinnä 100-0.
Lauantaina Vuoharin koluaja, Taneli hyppäsi kyytiin. Keli oli edellisen päivän vastakohta, tuulta oli aivan riittävästi. Päivä meni lähinnä suojapaikkoja etsiessä ja aaltoja väistellessä. Harmittavan haastava uistelukeli kaikinpuolin. Kalat olivat vaativalla syönnillä, silti onnistuttiin 62cm ja 63cm lohet pyydystämään päivän mittaan. Toista yritettiin elvyttää takaisin, mutta koukku oli niin syvällä kiduksissa, ettei ilman verestystä irroitus onnistunut.
Voisi sanoa, että kelistä huolimatta onnistunut päivä.
Maanantaina läksin yksin liikkeelle. Käytin jokerikortin ja lähdin kolumaan itselleni aivan uusia paikkoja sen ison lohen toivossa. Niinhän siinä kävi miten oli odotettavissa, munat meni pataan enkä saanut edes kontaktia isoon kalaan.
Tiistaina hypättiin Klasun kanssa Mikan chartteriveneeseen. Busteri olisi ollut ehkä hieman ahdas 3 raavaan miehen kalastaa.
Nyt ei tilasta ollutkaan puutetta, takakannella olisi pystynyt vaikka pitämään tanssit. Hienoa kalastaa veneellä joka ei kallistele, vaikka olisi koko miehistö toisella laidalla.
Perus paikkoja kierrelessä meni päivä. Puolta päivää ennen saatiin kontaktia mittakalaan, yksilö sattuikin olemaan varsin pirteä kaveri. Monien kunnon syöksyjen jälkeen haavi heilahti ja veneeseen nousi ehkä pieni pettymys, 65cm ja 3500gr kala. Lähdön ja syöksyjen perusteella ajateltiin, että kyseessä olisi vähintään 4-5kg kala.
Loppupäivä menikin melko rauhallisissa merkeissä, pari alamittaa sai merkin selkään ja jatkaa kasvuaan.
Merkkaushomma on pikkuhiljaa alkanut tuottamaan tulosta ja lohia joita ollaan merkkailtu on noussut jo toistamiseen irroitukseen. Tästä esimerkkinä miun ja Klasun Pajusaaren selällä merkattu pikkulohi joka Petralla kävi irroittuttamassa itsensä.
Keskiviikkona lähdettiin Klasun kanssa taas aivan uusille paikoille, periaatteessa valinta vähän pelotti, sillä hetki sitten vielä 2 trooliparia tyhjensi selkää yötä päivää.
Tämä ei kuitenkaan kaiussa näkynyt. Mukavia syöttiparvia löytyi pitkin päivää. Muuten päivä olikin todella hiljainen. Pari hassua alamittaa saatiin, josta toisessa oli merkki selässä, kala oli merkattu kuukausi sitten 15km pohjoisempana, että kyllä ne uivat pitkiäkin matkoja, vaikka alueella olisi kalaa jäädä syönnöstämään.
Vaikka vedettiin täysin pimeästä pimeään, ei kontaktia isoon kalaan saatu. Vaikeaa tuntuu olevan tällä hetkellä.
Päivän kohokohtana saatiin katsella norppaa lähemmäs puolen tunnin ajan, se taas vuorostaan katseli meitä ja välillä teki lyhyitä sukelluksia. Olikin pitkästä aikaa kiva nähdä veitikka. Hieman pelotti kaverin puolesta, sillä herran uimapaikasta 500 metriä eteenpäin sijaitsi 2 pitkää jataa lohisiimoja.
Toivottavasti ei norppa käy koukkuun.
Torstaina lähdettiin Mikan kanssa koluamaan normaaleja syyspaikkoja. Kalat olivat kuitenkin todella passiivisella päällä. Aurinko tulvi valosaastetta taivaan täydeltä ja tuulikin asettui melkein kokonaan. Odotukset eivät olleet hirveän suuret kalantulon kannalta ja eipä kalaakaan noussut. Päivän saldoksi jäi pari alamitan merkkausta.
Vaikeaa tuntuu olevan lohirintamalla tällä hetkellä. Kalat joita on saanut on lähinnä 2,6kg - 3,5kg maastossa ja nekin ovat olleet todella tiukassa.
Nyt on keskityttävä siihen isoon ja miun puolesta alle 65cm kalat saavat vapauden. Klasun kanssa pieni tavoite lisättiin vielä syksylle. Yli 3,5kg kala pitäisi saada merkattua. :)
Lokakuussa olen kuluttanut veneiden penkkejä enemmin kuin koskaan, 14 päivää ja 132 tuntia, oikeastaan vastaa aika samoja lukuja mitä olisin työelämässä viettänyt sorvin ääressä. Onneksi loma sattui hyvään aikaan.
Viimeisen viikon aikana Saimaan aalloilla ollaan kelluttu kuutena päivänä. Sekaan mahtuu hienoja elämyksiä ja pari raavasta pettymystä. Aikaiset herätykset ja myöhälle venyneet illat ovat vieneet voimat siinä määrin, ettei jokapäiväistä raportointia ole jaksanut tehdä. On vaan ollut niin väsynyt.
Nyt on menossa parin päivän akkujen lataus, lomasta alkamassa viimeinen viikko ja 7 päivälle on taas sovittuna 5 reissua.
Lisämainintaina täytyy vielä sanoa, että 2,5 vuotta pitämäni blogi on taas ylittänyt jonkinlaisen rajapyykin. 30 000 kävijää on täynnä, suosio on ylittänyt odotukseni totaalisesti. Kiitos mielenkiinnosta!
Ja sitten asiaan, eli viimeviikon kalareissuihin.
Perjantaina kyytiin hyppäsi Ristiinan VK-mies, Mika. Omalle puolelle virittelin AS:n omat luottokoneet ja toisella laidalla vedossa luonnollisesti VK:n koneet. Kierreltiin tuttuja ja hyväksi todettuja paikkoja. Alku oli melko hiljainen, kuitenkin aamupäivän mittaan mittakala kelpuutti VK:n Rainbow-hupun takana olleen salakan ja pikaisen väsyttelyn päätteeksi vapautimme 60cm lohen jatkamaan kasvuaan.
Se sitten olikin päivän ainut mittakala joka veneen viereen saatiin vinssattua. Iltapäivällä vähän ennen pimeää meillä oli hetken kiinni kunnon juna, siimaa poistui kelalta tasaisen tappavaan tahtiin ja vapamiehellä ei ollut mitään vastaansanomista. Tämäkin kala namitti VK:n huppuun.
Päivä oli hiljainen, lähinnä tumpit kävivät kääntyilemässä veneen vieressä. Jotenkin vaan tuntui, että juhlaviikot on takanapäin.
Leikkimielisen kilpailun päätös oli murskaava, VK pesi miun AS koneet lähinnä 100-0.
Lauantaina Vuoharin koluaja, Taneli hyppäsi kyytiin. Keli oli edellisen päivän vastakohta, tuulta oli aivan riittävästi. Päivä meni lähinnä suojapaikkoja etsiessä ja aaltoja väistellessä. Harmittavan haastava uistelukeli kaikinpuolin. Kalat olivat vaativalla syönnillä, silti onnistuttiin 62cm ja 63cm lohet pyydystämään päivän mittaan. Toista yritettiin elvyttää takaisin, mutta koukku oli niin syvällä kiduksissa, ettei ilman verestystä irroitus onnistunut.
Voisi sanoa, että kelistä huolimatta onnistunut päivä.
Maanantaina läksin yksin liikkeelle. Käytin jokerikortin ja lähdin kolumaan itselleni aivan uusia paikkoja sen ison lohen toivossa. Niinhän siinä kävi miten oli odotettavissa, munat meni pataan enkä saanut edes kontaktia isoon kalaan.
Tiistaina hypättiin Klasun kanssa Mikan chartteriveneeseen. Busteri olisi ollut ehkä hieman ahdas 3 raavaan miehen kalastaa.
Nyt ei tilasta ollutkaan puutetta, takakannella olisi pystynyt vaikka pitämään tanssit. Hienoa kalastaa veneellä joka ei kallistele, vaikka olisi koko miehistö toisella laidalla.
Perus paikkoja kierrelessä meni päivä. Puolta päivää ennen saatiin kontaktia mittakalaan, yksilö sattuikin olemaan varsin pirteä kaveri. Monien kunnon syöksyjen jälkeen haavi heilahti ja veneeseen nousi ehkä pieni pettymys, 65cm ja 3500gr kala. Lähdön ja syöksyjen perusteella ajateltiin, että kyseessä olisi vähintään 4-5kg kala.
Loppupäivä menikin melko rauhallisissa merkeissä, pari alamittaa sai merkin selkään ja jatkaa kasvuaan.
Merkkaushomma on pikkuhiljaa alkanut tuottamaan tulosta ja lohia joita ollaan merkkailtu on noussut jo toistamiseen irroitukseen. Tästä esimerkkinä miun ja Klasun Pajusaaren selällä merkattu pikkulohi joka Petralla kävi irroittuttamassa itsensä.
Keskiviikkona lähdettiin Klasun kanssa taas aivan uusille paikoille, periaatteessa valinta vähän pelotti, sillä hetki sitten vielä 2 trooliparia tyhjensi selkää yötä päivää.
Tämä ei kuitenkaan kaiussa näkynyt. Mukavia syöttiparvia löytyi pitkin päivää. Muuten päivä olikin todella hiljainen. Pari hassua alamittaa saatiin, josta toisessa oli merkki selässä, kala oli merkattu kuukausi sitten 15km pohjoisempana, että kyllä ne uivat pitkiäkin matkoja, vaikka alueella olisi kalaa jäädä syönnöstämään.
Vaikka vedettiin täysin pimeästä pimeään, ei kontaktia isoon kalaan saatu. Vaikeaa tuntuu olevan tällä hetkellä.
Päivän kohokohtana saatiin katsella norppaa lähemmäs puolen tunnin ajan, se taas vuorostaan katseli meitä ja välillä teki lyhyitä sukelluksia. Olikin pitkästä aikaa kiva nähdä veitikka. Hieman pelotti kaverin puolesta, sillä herran uimapaikasta 500 metriä eteenpäin sijaitsi 2 pitkää jataa lohisiimoja.
Toivottavasti ei norppa käy koukkuun.
Torstaina lähdettiin Mikan kanssa koluamaan normaaleja syyspaikkoja. Kalat olivat kuitenkin todella passiivisella päällä. Aurinko tulvi valosaastetta taivaan täydeltä ja tuulikin asettui melkein kokonaan. Odotukset eivät olleet hirveän suuret kalantulon kannalta ja eipä kalaakaan noussut. Päivän saldoksi jäi pari alamitan merkkausta.
Vaikeaa tuntuu olevan lohirintamalla tällä hetkellä. Kalat joita on saanut on lähinnä 2,6kg - 3,5kg maastossa ja nekin ovat olleet todella tiukassa.
Nyt on keskityttävä siihen isoon ja miun puolesta alle 65cm kalat saavat vapauden. Klasun kanssa pieni tavoite lisättiin vielä syksylle. Yli 3,5kg kala pitäisi saada merkattua. :)
Syksy, kiireet ja kalastus
Syksy se vaan menee todella vauhdikkaasti, Lokakuu suhahti aivan hetkessä.
Kalassakin olen ehtinyt käymään, mutta kirjoittelu on remontin ja muiden kiireiden vuoksi jäänyt vähän paitsioon. Kuitenkaan hommaa en ole unohtanut ja tulen vähän laajemman koosteen tekemään reissuista, kunhan aika antaa myöten.
Kalassakin olen ehtinyt käymään, mutta kirjoittelu on remontin ja muiden kiireiden vuoksi jäänyt vähän paitsioon. Kuitenkaan hommaa en ole unohtanut ja tulen vähän laajemman koosteen tekemään reissuista, kunhan aika antaa myöten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)