Kestävä kalastus, herrasmies säännöt. Ilmaan heitettyjä korulauseita?

Tämän kirjoitus ei ole kohdistunut kehenkään.
Tarkoituksena on vain herättää ajatuksia kuinka Me, urheilukalastajat, voisimme tehdä kalavesistämme vieläkin parempia.

Taas on syksy tullut, sen myötä myös vedet viilenneet ja lohi aktivoitunut. Lajin luontaiseen selvitymiseenhän kuuluu kova tankkaaminen kylmää talvea varten.

Se näkyy myös saalismäärissä ja sitä kautta venemäärissä vesillämme. Hienoja onnistumisia tulee veneeseen jos toiseenkin, joihinkin veneisiin useampiakin. Mikä piru meidän olkapäällä istuu siinä vaiheessa, kun veneeseen vinssataan kolmatta, ellei neljättä kalaa ja taas pappi heiluu. Jääkö järki rantaan, kun moottori hörähtää?

Onhan se totta, että lohisesonki on lyhyt ja silloin se on hyödynnettävä. Jotenkin vaan en pysty jakamaan veneluiskalla iloa miehen kanssa joka on lahdannut 5-10 keskenkasvuista lohta. Mitään vääräähän kalastaja ei tee, lakimitta on 50cm ja saaliskiintiötä meillä ei ole.

Pieni aktiivisten kalastajien ryhmä on alkanut pitämään herrasmies sääntönä 60cm alamittaa, se on todella hieno asia ja iso harppaus kohti oikeaa suuntaa.
Sitä on hankala kuvailla kuinka typerältä se ajatus tuntuu, että jos minä lasken 58centtisen lohen kasvamaan fiksuun kokoon niin todella suurella todennäköisyydellä seuraava, ehkä jo samana päivänä, saman kalan saava kalastaja papittaa sen kylmäksi.

Mitään tälle ei mahda, alamitat on mitä on, mutta olisihan se aivan käsittämättömän upeaa, että tietäisi vapauteen lasketun pullean kalan saavan syönnöstää itsestään entistä suuremman, ehkä jopa sen mittaluokan lohen, että se tarjoaisi kalastajalle niitä kaivattuja elämyksiä.

Minun mielestä 55cm kalalla ja urheilukalastuksella ei ole juurikaan tekemistä keskenään, kala jaksaa sen yhden syöksyn tehdä, sitten voi vääntää kelasta jarrun kiinni ja kelata veneen viereen.
Tässä vaiheessa pitäisi haavin sijasta kaivaa esille irroituspihdit ja päästää kala kasvamaan.
Jos kala saisi vielä yhden talven ja kesän myllertää pitkin hottaparvia, ensi syksynä tarjolla olisi niitä elämyksiä kunnon kalan kanssa. - Tai vielä parempaa, kala kasvaisi kutukypsäksi ja päätyisi Piellisjoelle luovuttamaan kallisarvoisia geenejään tuleville poikaskatraille.

Onko se kalamiehen kateus niin kova, ettei kestä sitä ajatusta että joku muu saattaa kalan saada?
Aina pitää muistaa se, että järvilohi on täysin istutusten varassa elävä laji ja niitä ei vaan putkahtele uusia kuin sieniä sateella. Kanta on täysin riippuvainen Piellisjoen nousukkaista, eli niistä hopeakyljistä, jotka Saimaan aluella syönnöstävät.

Toivottavasti tämä teksti pelastaisi edes yhden alle 60cm järvilohen turhalta kuolemalta.

Toisaalta, joskus tähdet vaan sattuvat kohdalleen, kalaa tulee ja tulee, useampi +60cm saattaa soittaa räikkää päivän mittaan.
Myös niitä voi kyllä laskea kasvamaan, järvilohelle paljon parempi paikka on Saimaan syvänteet kuin minigrip pussi pakkasessa.

Et ole yhtään huonompi kalamies, jos silmämääräisen punnituksen jälkeen annat lohelle vapauden.

22.10. Saimaa

Aikainen herätys ja taas mentiin.
Ennen tietoakaan auringon noususta irtaannuttiin Klasun kanssa laiturista ja aloitettiin siirtymä suunniteltuille aloituspaikoille aseena hakuvalo ja kova luottamus plotterin karttoihin.

Alustavaa suunnitelmaa jouduttiin muuttamaan Ilmatieteenlaitoksen tuuliennusteiden takia. Olisi ollut vähän turhan raakaa keliä tarjolla päivän ajaksi.

Ajoimme jonkinverran tuulen yläpuolelle ja alettiin laskemaan pyyntöjä mietoon, ehkä noin 3-4ms sivumyötäiseen. Kaiku piirteli jatkuvasti mukavia, pienehköjä parvia.
Ensimmäiset uinnit joutui virittelemään hakuvalon avulla, sen verran pimeää vielä oli. Valo-ongelmista ja puuskittaisesta tuulesta huolimatta koko paletti oli vedossa hyvissä ajoin ennen kahdeksaa.

Heti pyyntien virittelyn jälkeen taivas repesi, vettä tuli taivaan täydeltä melkein koko aamupäivän ajan. Onneksi Busterin ht-katteen pressuviritelmä antaa edes pientä tuulta suojalle. Lisäksi laitettiin vielä heatpal tulille, niin kopissa oli ihan siedettävät oltavat.

Tapahtumien osalta aamupäivä oli hiljainen, ensimmäinen kalakontakti odotutti lähes puoleenpäivään asti. Komean hyppyshown ja pienten siimasotkujen jälkeen veneessä kävi energinen 60cm / n.2800gr lohi ottamassa merkin selkäevät kylkeen.

Sitten taas pitikin hiljaista. Tuuli yltyi melko koviin lukemiin ja uintien laittaminen oli lähinnä arpapeliä. Myös pieniä siimasotkuja tuuli aiheutti.

Iltapäivään ei mahtunutkaan kummoisia tapahtumia, yksi alamittalohi ravisteltiin veneen vieressä irti ja lopetellessa yksi taimenen tumppi kävi irroituksessa.

Lopetukseen mennessä tuuli oli yltynyt tooodella reilusti, jatkuvaa löytyi 11ms ja puuskat lähentelivät 16ms. Melko raikas keli siis.

Sellainen reissu tälläkertaa, kotiin tuotavaa ei tullut mutta ensimmäinen 60cm lohi saatiin merkattua, toivottavasti saa kasvaa suureksi ja merkin löytäjä antaa infoa mistäpäin on löytynyt ja minkä kokoisena.

Nyt tuleekin lähes viikon tauko lohihommiin, sitten palataan aiheeseen uudella innolla! :)

Saldoa:
Vesillä: 10h
Vesi: 9,5
Tuulta: Lännestä
Painetta: 1015

Ikäviä uutisia

Illalla rantaan tullessani huomasin, että puomipaikalla oli jonkun vene painunut vähän turhan syvään.

Jos joku tuntee tämän veneen omistajan niin ehdottomasti infoa menemään!

21.10. Saimaa

Pienehkö syysmyrsky pakoitti pitämään parin päivän breikin lohihommissa. Hieman harmitti, mutta toisaalta pitää sitä muutakin tekemistä olla kuin lohen perässä ravaaminen. Ensi viikosta tulee 5 päivän tauko touhuun, listassa maakuntamatkailua.

Aamu sujui normaalisti, aikainen herätys ja pimeässä vene marssikuntoon. Kahdeksan aikaan oli jo pikainen "esiviritys" uinneille tehty.

Olen yksin uistellessa alkanut käyttämään ns. 2 laskun taktiikkaa: Ensimmäisellä laskulla lasken kaikki uinnit pikaisesti säätäen veteen ja käytän tosi lyhyitä vapareita.
Kun kaikki pyynnöt on roiskittu suurinpiirtein veteen aloitan uuden kierroksen, jolloin säädän huolella uinnit ja lasken reilummat vaparit, yleensä 120-150ft.

Aamu oli aika rauhallinen, tuulta oli lännen suunnasta 4-5m/s ja aurinko valaisi ajoittain pilvien välistä.

Viimeaikoina olen aika huolella pommittanut parin selän penkkoja ja pakkoja, näin olen löytänyt hyviä syöttiparvia ja jopa lauttoja.

Päivän tarkoitus oli vain ajella parvelta toiselle (jos ovat samoilla paikoilla).

Ja taktiikka palkitsi samantien.
Muutamien syöttiparvien piirryttyä näytölle rääkäisi räikkä komeasti ja pullea lohi hyppi veneen takana. Lopulta aika kesysti sain haavittua 64cm / 3400gr järvilohen. Samaan aikaan myös toisen puolen uloin pakitteli melko vaisusti, mutta reilusti. Pikaiseen irroitukseen veneen viereen saapui 55-60cm järvitaimen. Eipä ole taimenia vähään aikaan näkynytkään, liekö tuulinen keli nostattanut taimenta pintaan.

Eikä siinä vielä kaikki, kun taimen oli vapautettu tämähti takilan alimpaan ~60cm järvilohi joka esitti komeat hyppyshowt plaanareiden välissä. Tämäkin kala sai vapauden, sovittiin treffit uudestaan, kun kokoa löytyy 80cm. :)

Metsäyhtiöt on ilmeisesti lopettaneet uitot Saimaalla, en ainakaan ole yhtään tukkilauttaa bongannut. Tilalle on ilmestynyt tämän kaltaisia katiskoja.

Raju oli aloitus. Ruokakala oli veneessä ja paikoilla ei ilmeisemmin ollut isompaa kalaa, joten lähdin harrastamaan seikkailua vähän sinne ja tänne. Parvia löytyi vähän sieltä - täältä, kuitenkaan mittakaloja en onnistunut havannoimaan. Loppupäivän saldoksi jäi muutama alamitan vapautus.

Kolmen aikoihin länsituuli voimistui sellaisiin lukemiin, että oli pakko kelailla pyynnit ylös. Siirtymä rantaan hirveässä aallokossa kesti ennätyskauan, turvallisuus ennenkaikkea.

Sellainen keikka, tapahtumia oli mukavasti ja ruokakalakin nousi. Seuraava isku on huomenna ja kohteena se isompi. ;)

Saldoa:
Vesillä 9h
64cm 3400gr
2 ~60cm cr
Vesi: ALLE 10c (9,5)
Bensaa: 15l

18.10. Saimaa

Eipä sitä uistelutreffien 30 tunnin rypispistyksen jälkeen malttanut pitää kuin yhden välipäivän.

Ennen auringon ensisäteitä irtaannuttiin Klasun kansa laiturista ja aloitettiin parin kilometrin siirtymä aloituspaikoille aseina plotteri ja hakuvalo.
Keli oli siedettävä, myötätuulta oli pyyntejä laskiessa 5 - 6 metrin luokkaa.

Ei mennyt montakaan tuntia, kun keli paheni jonkin verran. Etelästä puhalsi paikoitellen aikamoista moukaria meidän vetolinjoille. Kovimmat puuskat mitä mitattiin olivat 14ms, joten ns ottikeli oli tosiasia.

Tuuli toi myös mukanaan pieniä siimasotkuja, mutta niistäkin selvittiin melko vähäisin menetyksin. Tällä kertaa ei tainnut edes sataa metriä poistua pintasiimaa keloilta. :)

Myös kalatapahtumia löytyi päivään, aamupäivästä vapauteltiin ja merkattiin pari 40-50cm lohta. Iltapäivällä tooodella laiska n.60cm /3kg kala kävi veneen vieressä, ajatuksena oli merkata se, mutta sen verran sätki jahtimmekyljellä, ettei viittitty ottaa veneeseen kolhiintumaan.

Iltapäivällä saatiin kovasta keikutuksesta sen verran tarpeeksemme, että ajauduttiin erään saaren taakse pyörimään ympyrää. Positiiviseksi ylläriksi alueelta löytyi myös runsaita lauttoja syöttikalaa. Eikä mennyt kauankaan, kun uloimman pintapyyntikelan räikkä parahti. Melkoisen energinen kala oli kelpuuttanut pyynnin lounaakseen. Veneen taakse kala tuli oikeastaan melko helposti, sitten alkoikin tapahtua. Komeiden hyppyjen jälkeen mentiin 40-50ft suoraan veneen alle ja tietenkin takilavaijereihin. Pienten vastoinkäymisten jälkeen, lopuksi siimasta väsyttäen ja moottorikaivosta haavittaen saatiin kala veneeseen. 61cm / 2900gr järvilohi.

Hankala selittää tapahtumaa, kun siinä tapahtui niin paljon lyhyessä ajassa, onneksi koko hässäkkä tarttui videolle. Tämä haavitus ei mennyt aivan kuin elokuvissa.

Tämän jälkeen vielä pari pyörähdystä paikoilla, takilasta varovainen tärppi oli päivän viimeinen tapahtuma. Tämän jälkeen alettiin kelailemaan raatoja veneeseen.

Vielä 5km paukutus suoraan vastaseen ja auton pakkaus, taas se päivä venyi pimeästä pimeään. Tuttua syystoimintaa siis.

Tapahtumia mahtui päivään varsin mallikkaasti, melkein kokoajan jotakin viritelmää oli päällä. Ja joku vielä väittää että uistelu on passiivista kalastamista!

Perjantaina ja Lauantaina homma jatkuu, toivottavasti saisi kontaktia vauraampaakin kalaan.

Saldoa:
Vesillä 10h
61cm 2900gr
n. 60cm / 3000gr c&r
4 merkattua pikkulohta
20l bensaa

14-16.10. Saimaa - Kalamies.com, Uistelutreffit

Kalamies.comin pojat järjestivät jo lähes perinteeksi muodostuneet uistelutreffit Suur-Saimaan vesille. Ajankohta ja loma mahdollistivat osallistumisen tapahtumaan täydellä panoksella. Kyytiin lähti tällä kertaa Mikko, jonka kanssa ollaan useat kerrat käyty kokemassa onnistumisia Vuohijärvellä.

Perjantaina lähtö venyi lähemmäs yhdeksää, jolloin vene irtaantui rannasta. Keli oli melko kuoppainen, tuulta löytyi pohjoisen suunnasta 8-9ms. Kuitenkin 2 ukon eväät ja muut varusteet keulassa painottivat Busteria sen verran mukavasti, että ihan mukavalla siirtymävauhdilla pystyttiin paukuttamaan tuulen yläpuolelle.

Reippaassa myötäisessä päästiin laskemaan syötit vetoon. Myös pieni räntäkuuro yllätti muikkuja viritellessä. Tänä vuonna olen kelistä huolimatta vetänyt raksia, AS-hupun lisärei´ittäminen mahdollistaa melko kovatkin vaihtelut vetonopeuksissa uinnin kärsimättä.

Kaarreltiin lähinnä samoja paikkoja mistä edellisenä kertana Klasun kanssa saatiin mittakalat. Aluella oli parvia mukavasti, mutta nyt vaan ei saatu syöttiä kelpaamaan raadille.

Kovasta yrityksesä huolimatta päivän saldo jäi laihaksi, pari alamittaa vapautettiin veneen vieressä.

Kuudelta kelailtiin pyynnöt ylös ja pikaista vauhtia siirryttiin tukikohtaamme, Leviäsaareen.

Moni muukin oli ilmeisesti ottanut perjantain pekkaspäiväksi, kun porukkaa leviässä oli jo varsin mallikkaasti, vieraskirjaan ilmaantui illan mittaan 22 nimeä ja 12 venettä keikkui rannassa.

Kalaakin päästiin illalla maistamaan, kun Markku savusteli saamansa 61cm lohen ja ilmeisesti jonkun muun saaman taimenen. Oli kyllä hyvää!

Lauantaina herätys heti kuuden jälkeen ja pikainen virkoaminen. Vene irtaantui rannasta jo ennen seitsemää.
Tavoite oli saada pyynnöt vetoon, ennen auringon nousua. Emme kuitenkaan siinä onnistuneet, vaan ensisäteet häikäisivät meitä jo siirtymää tehdessä.

Aloitettiin samoilta paikoilta mihin edellisenä päivänä lopeteltiin, jotenkin vaan oli luottoa löytyy alueeseen, josta olen varmaan 50% urani lohista saanut.
Keli oli täysin edellisen vastakohta, tuuli oli tyyntynyt lähes olemattomiin ja kääntynyt lännen suuntaan. Myös ilmanpaineet lähtivät laskuun edellisen päivänä 1035 huippulukemista.

Heti ensimmäisen laskun aikana ensimmäinen alamitta kolkutteli, tämä herätteli toiveita että voisi olla hyväkin päivä. Se taisi olla vain "sattumaa" ja koko aamupäivään mahtui 3 alamitan vapautusta. Ehkä vaan pyörittiin pienen kalan paikoilla, kun ei saatu kontaktia mittakalaan. Toissaalta taas kuultiin, että samoilta paikoilta missä pyörittiin oli noussut ainankin 3,8kg ja 2,8kg lohet treffiveneisiin.

Meitä mitat osasivat väistellä, iltapäivään mahtui varmaan 20 hupun, syötin ja levyn vaihtoa ilman tulosta. Yrityksen puutteesta meitä ei voinut syyttää. Ei vaan sattunut syömäparvi kohdalleen. Iltapäivän saldoksi jäi 3-4 alamitan vapautusta ja satakunta metriä menetettyä siimaa.

Kuudelta taas pikavauhtia pyynnit ylös, Leviään saunomaan ja suunnittelemaan seuraavan päivän kuvioita.

Treffiporukan saldo tälle päivälle oli 61cm 2,8kg ja 66cm 3,8kg yhteen veneeseen ja toiseen 66cm ja 3,6kg. Kalaa siis ollut liikkeellä, mutta venemäärään nähden melko vähän.
Taas saatiin maistaa mahtavan hyvää savulohta, tästä kiitos Simolle, Juhalle ja Veikalle.

Sunnuntaina herätys samaan aikaan, kun lauantainakin. Kiire oli vesille, ties vaikka lohi syö heti auringon noustessa. :)

Tälle päivälle reittisuunnitelma meni aivan uusiksi ja lähdettiin sellaisille vesille missä en ole oikeastaan uistellut kuin kesä kuumalla. Sarviniemen yläpuoleiset vesialueet olivat niin täynnä veneitä, että omien linjojen vetäminen oli vain toive-unta.

Tuuli oli pysynyt lännen suunnnassa, mutta voimistunut yöllä jonkin verran, puhuria riitti n. 6-7ms verran. 20 minuutin siirtymän jälkeen aloiteltiin myötäiseen virittelemään uinteja. Tarkoista ottipaikoista tällä selällä ei ollut juurikaan tietoa, mutta mentiin ns. mututuntumalla ja etsittiin hyviä parvia.

Kolmatta vapaa laskiessa uloimman plaanerin roskapaino pyynti kelpasi jo alamitta taimenelle. Taas lupaili yhtä hyvää (vai kenties huonoa....?) kun edellisellekkin päivälle. Tämän vapautettua saatiinkin viritellä loput pyynnöt rauhassa ja nauttia aamupala veneen keikkuessa melkoisesti.

Tunnin hakuammunnan jälkeen löydettiin aivan mahtava syöttikala lautta, pituutta tällä esiintymällä oli lähes 50 metriä. Ensimmäinen ylitys tuotti yhden alamitan ja päätettiin sivuuttaa paikka uudestaan.

Sitten tämähtikin vähän reilummanlaisesti:
30gr takaa ja 255ft kokonaisvaparilta vedettiin kerta vedolla 100 jalkaa pihalle. Sitä seurasi hetken tauko ja taas vietiin kahta kovempaa. Koskaan en ole kuullut, että 7000 suorastaan vinkuu tällä tavalla. 10-20-30-40-50-60ft mentiin hetkessä 70-80ft PRKL IRTI. Lähes 200 jalkaa siimaa pihalle minuutin aikana ja sitten siimat poikki tapsista. Kyllä harmitti, ei mitään hajua mitä siiman päässä oli mutta iso se oli. Tapsi oli 0.60 Sufix ja mitään rispaantumisen jälkiä ei katkeamispaikan yläpuolella ollut. Käsittämätöntä ja kyllä harmittaa. Tästäkin fiaskosta on videota, mutta eipä siinä paljon ole katsomista, siimaa vaan juoksee pihalle ja sitten muutamia voimasanoja siiman petettyä.

Tämä vähän latisti tunnelmaa, jäätiin alueelle pyörimään mutta ei enää saatu, kuin muutamia alamittoja. Kalaa kuitenkin kaiku piirsi kaikenaikaa reilusti.

Iltapäivällä syöttien vaihto keskeytyi kavereiden soittoon, että Verado oli hyytynyt lähiselälle. Meidän uistelupäivä päättyi siihen ja käytiin hinailemassa venekunta rantaan. Siitä pienet siivoilut vielä Leviässä ja keula kohti kotia.

Ja vetoahan ei lopeteta vaikka motori piiputtaa, vaaput menossa vetoon hinauksesta huolimatta.

Pikku Yamahakin jaksoi vielä yllättää, kun siirryttiin Leviästä hotellin rantaan. 4 ukon tavarat ja miehet kyydissä jaksoi vielä vääntää veneen plaaniin. Tiukkaa teki mutta ihme tapahtui. Ilman trimmilevyjä tämä olisi ollut mahdoton suorite.

Sellainen sunnuntai, treffiporukan saldoksi taisi jäädä Team hellokityn 2,8kg ja 4kg lohet. Muut lopettelivat jo hyvissä ajoin ja lähtivät kotikonnuilleen.

Hieno pidennetty viikonloppu saimaalla taas takana, kalaa ei tullut mutta yksi totaalisen ikimuistoinen tapahtuma saatiin. Se korvaa monta 3 kilon lohta ja varmasti näkyy painajaisissa.

Kiitokset Markulle, Kalamies.comin porukalle ja Lauritsalan erämiehille todella hyvin järjestetystä miittingistä. Toivottavasti perinne jatkuu taas keväällä.

Saldoa:
Vesillä: n. 3oh
Bensaa: n. 60l
MP

Temmellystä leikkikentällä videon muodossa.

Tällaista tällä kertaa, vähän kiireessä pätkitty ja katkottu.

Ei vaan kestä hermot vääntää videota vanhalla tietokoneella, kun yhden minuutin leikkaamiseen menee vartti.


Klikkaamalla videota pääset katsomaan sen Youtubessa suurempana.

12.10. Saimaa

Kerrankin säätiedoitukset miellytti silmää, luvassa syksyinen päivä Saimaalla kevyessä länsituulessa.

Aamulla Klasu kyytiin ennen kukonlaulua ja suunta kohti Taipalsaaren rannikkoa. Hyvissä ajoin ennen auringonnousua oltiin valmistettu vene ja tehty noin 5km siirtymä kalapaikoille. Pyynnöt laskettiin puuskittaiseen sivumyötäiseen erästä kanjonia mukaillen.

Ennen yhdeksää kelailtiin jo ensimmäinen alamitta veneeseen. Klasu on lähtenyt mukaan järvilohien vapaaehtois-merkkaamis porukkaan, joten kaikki veneessä käyvät alamitat saisivat merkin selkäevän kylkeen. Mielenkiintoista seurata kuinka lohien leimaaminen tapahtuu.
Sain myös projektista videoklippiä jota laitan näkyviin, kunhan saan matskut edioitua kivikautisella koneellani.

Lokit olivat reisana koko aamupäivän, välillä tulivat todella röyhkeästi syöttien kimppuun ja kerran saivat syötin suuhunkin asti. Todella inhoittava projekti irroittaa huutavaa lokkia koukuista.Tämän takia ei juuri syöttejäkään voinut katsella, ärsyttävät siipiniekat haittasivat toimia oleellisesti!

Kaiku piirteli todella mukavia parvia koko aamun ajan, alkaa kalaparvet löytymään sieltä, mistä aikaisempinakin syksyinä.

Myös toinen alamitta niitattiin aamun aikana.
Ennen puoltapäivää syöttien vaihdon yhteydessä 20gr takaa oleva salakka kelpasi vähän vauraammalle kalalle ja plaanari töksäytteli hieman taaksepäin. Kohta veneen lattialla köllötti "lohiloman" ensimmäinen mittakala, 61cm / 2800gr lohi.

Alueella josta kala lähti oli parvia aivan "huttunaan", pyörittiin pari - kolme kertaa spotin yli, mutta paikalla oli vain yksi alamitta.

Iltapäiväksi suunnattiin alueelle, jolla olen pyörinyt viimeisen viikon ajan ja ihastellut parvia. Ajatuksena oli, että nyt sieltä löytyisi myös syövää kalaa.

Tuntui kuitenkin, että syönti tyrehtyi lähes kokonaan. Neljään asti saatiin vetää ilman mitään tapahtua, sitten taas alamitta kolkutteli takilassa. Tässä vaiheessa tehtiin päätös, että lopetellaan viiden aikaan.

Kello löi viisi, eikä kuullunut tapahtumia - alettiin kelailemaan pyyntöjä ylös.
Kun vedessä oli enään 3 syöttiä lähti uloin (sen puolen ainut plaaneri) ja vauhdilla. Kerrankin räikkä soi ihan oikeasti ja kala tempoi siimaa ulos mahtavalla voimalla. Kun saatiin plaaneri laukaistua ja siima tiukalle tämähti toiselle puolelle lähes samanlaiset lähdöt, siimaa pihalle ja lohi hyppi veneen takana.
Hieman epäuskoinen olo oli, kun 3 vavasta kahta vietiin suhteellisen kovalla voimalla. Nopeasti kuitenkin kalat väsyivät ja ensiksi haavittiin 62cm ja 3kg kala, hetkeä siitä myöhemmin 63cm ja 3,3kg. Alkavat lohet olemaan jo mukavan mallisia.

Uskomaton lopetus päivälle, jotenkin tuntuu, että tästä on suunta vain alaspäin.
- Toivottavasti ei ole.

Nyt on syyskausi kunnolla aloitettu ja kalan makuun päästy. Seuraavalla kerralla, jos samanlaiseen syöntiin törmään saa kyllä osa kaloista vapauden.

Seuraava vetosetti tulee olemaan pe, la ja su. Olisihan se mukava saada 70cm rikki noin lihavalla lohella, ei olla kaukana 5 kg punalihaisesta siinä vaiheessa...

Syksy on vasta alussa!

Aika paljon videotakin tuli keikalla kuvattua, en vaan tähän hätään ehdi pätkiä editoimaan joten matskua tulee esille myöhemmin.

Saldoa:
Vesillä: 10h
Bensaa: 18l
3 kpl lohia
61cm 2800gr
62cm 3000gr
63cm 3300gr
4kpl merkattuja alamittoja 34-42cm
Veden lämmöt: 11,5
Paineet: 995 ++

11.10. Saimaa

Taas on aika tehdä uusia ennätyksiä, nimittäin en koskaan ole näin alhaisilla ilmanpainella ollut vesillä. Aamu oli sateinen, tuulta ei ollut nimeksikään.

Pitkästä aikaa uskaltauduin Kyläniemen eteläisille vesille testailemaan pyyntien tehokkuutta. Melko rauhassa sai pyynnöt viritellä, muita kalastajia ei näkynyt koko alueella. Tunnin vedon jälkeen ilmestyi 2 trooliparia vetelemään penkkoja. Aamupäivä menikin niitä väistellen.
Kuvassa näkyvä troolipari ei liity aikaisemmin mainitsemaani luvattomaan kalastukseen.

Tapahtumiakin aamun mahtui, yksi rivakka plaanerinpakitus jäi vähän kaivelemaan. Kerta vedolla lähti 40-50ft siimaa uloimman plaanerin takaa. Sitten onnistuinkin ravistelemaan kilpakumppanin irti.

Muita mainittavia tapahtumia ei juurikaan ollut, pari alamittaista taimenta laskin kasvamaan, suuremman ollessa ehkä 55-58cm.

Iltapäivästä alkoi tuulemaan pohjoisen suunnasta siihen malliin, että keli muuttui todella kuoppaiseksi. Kolmen maissa kyllästyin tyhjänvetoon sekä hirveisiin aaltoihin ja lopetin touhun.

Eipä tarvitse taas vähään aikaan Ilkolle mennä, taimenia siellä tuntuu olevan reilusti, mutta toivottua ison lohen kontaktia en (taaskaan) saanut.

Huomenna taas suorittamaan uutta iskua, tällä kertaa suunnataan Klasun kanssa mahdollisimman kauaksi Ilkosta.

Saldoa:
Vesillä: 8h
Veden lämmöt: 11,5
Paineet: 985

9.10. Saimaa

En ole luovuttanut - vieläkään.

Edellisenä päivänä sain raportteja muutamista onnistumisista. Kuitenkin samalla raportoitiin +30 veneen olevan vesillä, joten muutamat sattumat olivat oikeastaan lähes pakollisia tällaiselle venemäärälle.

Kerrankin ilmanpaineetkin olivat sitä luokkaa, että odotukset olivat hieman tavallista korkeammalla saapuessani Sarviniemen luiskalle.

Tälle päivälle olin tehnyt jo melko selkeän reitti suunnitelman missä pyöriä. Vaikka kaloja oltiin tietyiltä aluelta saatu, ei miun hermot kestä vetää 30 veneen ja 2 trooliparin seassa, kaipaan yksityisyyttä. :)

Seitsemän aikoihin irtaannuin rannasta, keli oli melko vaikea. Tuulta löytyi varmasti yli 10ms pohjoisensuunnasta. Paukutin siirtymävauhdilla vasta-aaltoon niin ylös kuin luvilla pääsi ja sieltä myötäiseen surfaillen laskin aseet.

Melkein samantien, kun koko paketti oli vedessä pakitteli sisin plaaneri alamitan kunniaksi. Kala olisi pyrstöä puristellen ollut sen 60cm, mutta oli niin säälittävän laihassa kunnossa, että laskin kasvamaan.

Sitten alkoikin hiljaisuus. Puoleenpäivään mennessä keli oli tyyntynyt kokonaan. Alkoi jo aaltoja tulla ikävä. Määrätietoisesti kaartelin suunniteltua reittiä ilman suurempia tapahtumia. Yksi alamittainen kävi näyttäytymässä 2 aikoihin ja 6 syöttiä oltiin käyty pureskelemassa syöttejä tarkistellessa.

Ei paljoa muita tapahtumia rasvatyyneen iltapäivään mahtunutkaan. Viiden jälkeen vehkeitä ylös kelatessa vielä yhden pulskan alamitan vapautin, jolla oli tuorehko keltainen carlin-merkki selässä. Näyttää pyynnöt maistuvan niittauksenkin jälkeen. - Hyvä!

Pikainen siirtymä rantaan jossa unenpöpperössä meinasin aiheuttaa itselleni katastrofin. Luonnonluiskalta venettä nostaessa muistelin, että vavat mahtuvat olla takaräkissä, kun veneen vetää ylös. No kyllä, 6 jalkaiset mahtuivatkin olemaan, mutta 8,6 kanssa teki vähän tiukkaa, senkuin havut ja kävyt lentelivät kun Juho nykäisi veneen ylös. :D Onneksi vavat tämän koettelemuksen kestivät.

Haavoja nuoliessa ja kamoja laitellessa sain vielä jakaa herra verkottajan ilonhetkeä. - Oli saanut verkosta 1,5kg nieriän KOMEA LOHI. Voi perkele ja vielä rauhoitusaikana. Oli hermot sen verran tiukassa, että lievä avautuminen oli enemmän kuin lähellä.

Saldoa:
Uistelua 10h
Bensaa: 15l
Paineet: 1010
Pläkä - tuulta

6.10. Saimaa

Yritystä yritystä, kyllä se vielä palkitaan.

- Niin se vaan pitää itselle uskotella aina huonosti menneen reissun pääteeksi.
Pari keikkaa taas menty melko vähillä tapahtumilla, syyn olen pistänyt vallitsevan matalapaineen piikkiin.

Odotukset eivät paljoa tällekkään keikalle kohentunut. Ilmanpaineet alempana kuin koskaan aiemmilla reissulla, alle 99o.

Aamulla nukutti sen verran hyvin, että olin rannassa vasta vähän ennen kahdeksaa. Hetihän tämä harmitti. Aurinko paisteli pilvien välistä, varmasti hurja aamusyönti meni ohi suun.
Eipä sitä aina kuitenaan voi vesillä olla kun otolliset kelit on, vaikka mieli tekisikin.

Yhdeksän jälkeen oli setti vedossa ja ilma oli ehtinyt muuttua jo radikaalisti. Pilvet peittivät auringon ja lännensuuntainen tuuli voimistui huomattavasti.

Painotukset olivat jo aivan syksytasoa, uloimmat plaanerit roskapainoilla ja siitä 10gr välein painottaen.

Aamupäivän sai vedellä rauhassa, vain muutama näykitty syötti löytyi kun uinteja tarkasteli.

Iltapäivästä tuuli kääntyi etelään ja voimistui voimistumistaan, lisäksi alkoi aivan tolkuton vesisade, keli muuttui miun asteikolla ärsyttävästä haastavaksi. Harrastin lähinnä saarien suojassa täsmäuistelua. Hyviä parviakin löytyi paikoitellen, mutta odotettua tulosta ei silti tullut.

Viiden aikoihin sain tarpeekseni keikutuksesta ja lopetin. Taas yksi mp reissu lisää. Eipä ole niin hirveää juhlaa saimaan syysuistelutkaan.

Eipä enää paljon tästä huonommin voi mennä, joten suunta on vain ylöspäin.

Saldoa:
Vesillä 10h
Paine 990
Tuulta: 10-12ms
Bensaa: 15l

4.10. Saimaa

Eipä sitä viimeistä viikkoa malttanut töissä olla. Hirveät määrät tunteja sisään ja vähän reilummat vapaat liitettynä lomaan alkoivat. Nyt olisikin aikaa temmeltää Saimaalla 15.11. asti. :)

Lievä matalapaineen alue on pyörinyt suomen ympärillä koko alkuviikon ajan. Tämä on pudottanut paineet melkoisen alas joten suuria odotuksia ei kalojen suhteen ollut.

Luiskalle saavuin jo vähän turhan aikaisin, kuudelta oli vielä niin pimeää ettei ollut mitään järkeä lähteä vesille. Viimehetken huppumuutoksien jälkeen keli valostui sen verran, että uskalsin suunnata vesille.

Minkäälaista reittisuunnitelmaa tai uistelukuviota en ollut päivälle tehnyt, joten aloitin vedon heti luiskan edustalta. Siitä sitten suuntasin aluelle, josta pari keikkaa sitten sain mittoja. Keli oli tuhnuinen ja tuulta oli etelän suunnasta 4-6ms. Hyvä keli siis muutoin, matalapaine vaan vaivasi.

Plaaneripainotuksilla haravoin 2-8m kerrokset ja takiloilla siitä pari metriä alaspäin. Mukavia tiukkoja muikkuparvia löysin aika-ajoin, mutta eipä räikät pärisseet.

Aamupäivän ainut lohitapahtuma oli n. 55cm takilakala.

Iltapäivällä lähdin pyörimään vähän matkauistelua, ei oikeastaan ollut mitään tiettyä kohdetta. Patilta toiselle vaan. Eipä tuottanut sekään taktiikka toivottua tulosta. Iltapäivän ainut tapahtuma oli taas n. 55cm lohen vapautus takilasta.

Toisaalta tosi hyvä homma, että tuota pientä tumppia on taas alueella. Pari kuukautta oli sellaista, ettei minkäänlaisia lohikontakteja ollut. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.

Reissun kruunasi keskustelu luiskalla, jossa toinen kehui et hyvin tulee mittaa, nytkin pari +50. Toivottavasti lakiin tai lupaan kirjataisiin mahdollisimman nopeasti 60cm lohikalan alamitaksi.

Ilmanpaineet nyt on tän viikkoa mitä on, aion silti käydä edes yrittämässä. Ei ne lohet kotisoffalle tule!

Saldoa:
10h vesillä
15l bensaa
1005 paineet
12,5c veden lämmöt

Kokemuksia kalustosta: Ambassadeur 7000i Syncro LC FT

Vuosi sitten tuli hirveä polte saada mittarikelat. Useampi siimasotku houkutuslevyjen ja suurien painojen kanssa sai hermot palamaan vesillä niin pahasti, että pakko oli jokin ratkaisu tautiin keksiä.

Lääkehän löytyi. Tilattiin kasa Abun 7000i Syncro LC FT - keloja.

Alkukokemukset olivat myönteiset, siimat puolaantuivat todella tasaisesti, eikä Okumasta tuttua rohinaa ja kolinaa ollut havaittavissa. Monet ihmettelivät miksi otin myös plaanarivapoihin syncrokelat, eipä tälle mitään järkevää selitystä ole. Tykkään vaan, että koko kalusto on samanlaisia, eipähän tarvitse muistella mikä rulla on minkäkinlainen. Toisaalta suurien siimahävikkien tultua plaanerikelaan voi tämän siirtää takilarullaksi, tämä on minun mielestä suuri etu.

Myös vesillä myönteiset kokemukset jatkuivat, takilassa Syncro-jarru on ehdoton. Tämä siis toimii niin, että kelan kampea pyöräyttämällä vastapäivään jarruvoima pienenee. Esimerkiksi kuulaa laskiessa riittää kun vetää keloista kammet taakse ja pudottaa kuulan haluttuun syvyyteen jarrun säätöihin ei tarvitse koska, eikä ne muutu.

Plaanerikäytössä en ole oikestaan mitään järkevää syncrolle keksinyt, mutta jos joskus keksin niin onpahan reservissä. :)

Kestävyys ei näissä "kalliimman" luokan keloissa pääse halpis Okumoiden tasolle. Okumat palvelivat n. 1000 tuntia ilman minkäänlaista vikaa. Nyt Abuissa on n. 500 käyttötuntia ja 3 kelaa on käynyt Purella korjattavana, yksi kela tuhoutui reissulla niin, että saadakseen siimat sisään oli otettava toisesta kelasta kampipääty lainaan. Parissa on ollut jarrun kanssa ongelmia, joista toisessa ongelmat eivät tunnut katoavan, Puren mielestä kela on täysin kunnossa, mutta jarru on niin jyrkkä, ettei voi samana päivänä verrata 12 muuhun vastaavaan kelaan mitä miulla on. Mutta ilmeisesti viisaat huoltomiehet tietävät mitä sanovat.
Toivottavasti nämä olivat vaan lapsentauteja.

Mittareihin ihastuin välittömästi, voi sitä helppoutta kun ei tarvitse miettiä paljon on siimaa pihalla. Ei ole paluuta entiseen. Myöskin pakkaskelillä toimivat moitteetta.
Valitsin jalkanäytöllä olevat mallit, jotka ainankin periaatteessa pitäisi olla tarkemmat kuin metrinäytöllä olevat, mahtuuhan jalkoja metriin yli 3. Vapautuspituudet ovat vakiintuneet samoiksi joka vavassa: syötiltä 50ft ja paino, sitten 100ft ja plaaneri, uloin plaaneri 150ft päähän eli kokonaisuudessaan 300ft siimaa pihalla. Onhan siinä kelaamista, kun katselee uinteja pitkin päivää.

Ja tosiaan, mittarit lopettivat pikkuplaanarien uittelussa tulleet siimasotkut oikeastaan kokonaan. Vaikka keskikesällä käytin joka vavassa yli 100gr siimapainoja, ei siimapalloa ole löytynyt kertaakaan ylös kelatessa.

Jos nyt pitäisi alkaa keloja uusimaan, niin varmasti sama valinta tulisi tehtyä. Okumoiden järeät mittarikelat kyllä muuten kiinnostaisi, mutta jarru on mielestäni aika jyrkkä meidän pienille järvikaloille.

Onneksi jokaisella saa tässä asiassa olla omat mielipiteet ja voi hankkia kaupasta juuri sellaiset rullat kun tahtoo, nykymarkkinoilla on paljon paskaa, mutta sekaan mahtuu myös hintalaatusuhteeltaan todella hyviä keloja. Tästä hyvänä esimerkkinä on aloittelukelani Okuman 30l Classikit, todella hyvät kelat hintaansa nähden, palvelevat vieläkin kuhahommissa.

Siiman kanssa jouduin opettelemaan kantapään kautta; turha kokeilla mitään uutta kun hyvä on löydetty.
Kokeilut alkoivat Sufixin Synergystä, jossa oli aivan karmea muisti. Siimat olivat yhtä sykkyrää parin kelauksen jälkeen. Siitä siirryin kovasti vahvaksi mainostettuun P-Linen Crystal siimaan. Huonompaa ostosta en ole kalastustarvikkeissa tehnyt, siimassa ei ole ollenkaan kulutuskestävyytä ja pienikin pohjakosketus katkaisi siimat. Tämä siima ei vanhentunut keloissa kun pari keikkaa, onneksi sain Rialinnassa tuotteesta rahat takaisin, kiitos heille siitä.

Pari kokeilua ja jätesäkillinen huonoa siimaa, siinä meni yksi kesä. Ei auttanut kuin hakea motonetistä 0.46 Big Gamea, siihen loppui siimamurheet. Mukavaa siimaa tehdä solmuja ja kestää kiitettävästi hankausta. En ihan äkkiä lähde merkkiä vaihtamaan.

Odotus palkitaan.

Työpaikkani suhtautuu varsin suopeasti erinäisiin toiveisiin lomajärjestelyissä ja olenkin onnistunut painottamaan lähes kaikki vuoden lomapäivät syksylle.
Vielä pitäisi viikko jaksaa painaa, sitten lähes vuoden odotus palkitaan ja "lohiloma" alkaa.

Ajankohdan pitäisi olla melko hyvä syksyiselle järvilohen kalastukselle, toivoa sopii että myös tuloksia alkaisi tulemaan.
Sen kummempia suunnitelmia ei lomalle ole. Ainut mitä on tullut lyötyä lukkoon on Saimaan Syysuistelutreffit lokakuun alkupäässä. Pieneksi tavoitteeksi voisi laittaa myös saada vähintään 150 tuntia Yamahan mittariin syksyisillä keleillä. Tietysti taustalla kummittelee kauden tavoitekalakin, +5kg järvilohi...

No jos ei tällä kaudella niin ehkä joskus tulevaisuudessa.

Sitten vaan toivotaan, että kalusto kestää ja räikät pärisee!