Tyhjällä reiällä osa 2

Projekti pikkulampi jatkuu. Edellisellä kerralla totesin, että lammesta löytyy kalaa. Myös kävi ilmi, että haukikanta on varsin hyvin voimissaan. Voi tietysti olla, että sää oli jotenkin otollinen hauen syönnille. Ei voi vielä sen suurempia johtopäätöksiä muutaman reissun perusteella tehdä.
Jokatapauksessa kävi selväksi, että kevyt pilkkikalusto ei kestä haukivaara-alueella. Siispä paikalliseen koukkukauppaan hakemaan päivitystä kalustoon.
0.22 siimaa, vaijeriperukkeita, pilkki-onki ja tottakai Nilsun papukaija.
Tasapainon uiton takia valitsin vähän pidempivapaisen pilkkiongen. Näin monipuolinen uitto on helpompaa. Tärpit kyllä huomaa, vaikka setti onkin vähän kömpelömpi.
Aseistus valmiina.
Ja taas mennään. Tällä kertaa kohteena osio kaksi. Aktiivista kairaamista viistosti rannasta syvään ja syvästä rantaan. Lampi todellakin on syvä kuin mikä. 5 metriä rannasta saattaa vettä löytyä alka jo 4-5metriä. 30 metrin päässä rannasta onkin jo yli 10 metriä. Tämä tietysti vaikeuttaa kalojen löytymistä.

Päivän mittaan reikiä ilmaantui jäähän pitkälle yli 50 kappaletta. Silti tasapainoa sai heilutella varsin rauhassa. Ei tärpin tärppiä koko päivänä. Usko omaan osaamiseen ja järven kalastoon oli koetuksella.

6 tunnin kairaamisen ja aktiivisen tasapainolla pilkkimisen jälkeen epätoivoisen kalastajan niska taittui ja kaivoin repusta tapsipilkin kärpäsentoukkineen.
15 vuotta vanha tapsipilkki kyllä kertoo mitä pinnan alta löytyy.
Ei montaa nostoa tarvinut tehdä kun tärpinilmaisin värisi lupaavasti. Pari kevyttä napautusta kelaa vasten ja PAM, kala kiinni. 
Ahvenhan se siellä
Perus lampiahven nousi hetkellä 7 metristä avannon reunalle. Onhan se helppoa, kun on oikeat varusteet suhteessa kalaston kokoon. Tämä ei ole silti sitä mitä lammesta haen joten kala vapauteen ja pilkkivehkeet reppuun. Päivä täynnä.

Kevät on siitä hyvää aikaa, että kevyet yöpakkasetkaan eivät välttämättä kerkeä jäädyttämään avantoja. Siispä tein seuraavana päivänä paluun lammelle. Edellisenä päivänä kairatut avannot aukesi mukavasti pienellä kantapään kolautuksela, joten kairan sai jättää lähtörantaan.

Aamuinen kevätaurinko lämmitti jo niin mukavasti, että koillisrannalta oli lumet kadonneet ja avantojen paikoille oli tullut mukavan oloisia laikkuja. Päätin pyhittää aamupäivän niiden pommitukseen.

Myös koukkukaupassa on taas käyty. Päätin hommata ns trendivieheen: kevennetyn tasapainon.
Kevennetyn ideana on huomattavasti pehmeämpi uinti. Tämä kävi ilmi heti koeuittoja tehdessä. Uittotekniikka sai olla paljon rennompaa. 

Toisaalta se on ihan sama miltä se uitto näyttöö omaan silmään. Raati on pinnan alla. Valitsin kymmenkunta reikää, joita päätin kiertää sitkeästi muutamia tunteja. Auringosta nautiskellen pari tuntia venyi nopeasti neljäksi tunniksi. Kalatapahtumilla ei pääse juhlimaan.
Taas yksi hauki.
Koko päivään mahtui yksi kalatapahtuma. Se oli jälleen kerran lammen vakiokalustoon kuuluva noin 2 kiloinen hauki. Onneksi nyt on siimat ja tapsit mitoitettu niin, että haukitärpitkään eivät pilaa päivää.

Keväiset pilkkikelit on vasta edessäpäin. Tällähetkellä lammen jättiahvenet on kyykyttäneet miuta 100-0. Uskon silti, että vielä mie ne kesytän. Nyt tulee pakollinen 2 viikon tauko pilkkihommiin, suuntana Aasian lämpö. Eiköhän sielläkin jotakin kalastusaiheista keksi. 

Tyhjällä reiällä osa 1

Projekti pikkulampi jatkuu. Tapaturmaisesti haavoittunut vanha kaira sai väistyä, tilalle tuli vähän suuremman kaliberin Heinola-kaira lyhyellä kierteellä. Taas kelpaa vääntää.
Uudelle kairalle olikin tarjolla töitä rankalla kädellä. Olen jakanut läheisen pikkulammen kolmeen osaan, joista jokaiselle pyhitän päivän. Tänään oli vuorossa ensimmäinen osio. Näin saan jonkinlaisen tuntuman vesistöstä ja mahdollista ottipaikoista. 

Heti kevään tullen rahtaan kajakin lampeen ja teen kohteesta Insight Genesis kartan. 
Tekniikkana vanha perinteinen reikää reiän perään. Koirien ollessa mukana kalassa on kairan kanssa oltava todella varovainen, siispä tein aina useamman reiän rykelmiä ja siirsin kairan turvaan. Koskaan kairaa ei saa unohtaa edes hetkeksi mihinkään niin, että terä on esillä.

Koska tavoitteena saada pannukarkeaa ahventa olin varustautunut tasapainopilkeillä ja kevyehköllä pilkkiongella jossa 0.18 monofiilisiimat.

Aloitin lammen pohjoispään matalasta osasta, avantoja oli noin 20 metrin välein. Haarukoin aluetta muutamia tunteja, ei tärpin tärppiä.
Syrjäisellä pikkulammella mustat kaverit saivat ottaa ilon irti erinomaisesta jääkelistä.
Ei kuulu kaloja, kahvia kuluu.
Valuttuani puolen päivän jälkeen lammen keskiosan tienoille, jossa on selkeästi syvempää alkoi rytisemään. Pari rajua tärppiä ja kala kiinni. Ahvenmaista jumpsutusta jatkui muutaman sekunnin ja kala irti. Uudestaan tasuria veteen, muutama uittoliike, tärppi! Ja siimat poikki vastaiskussa. Ajattelin 3 vuotta vanhojen siimojen olevan jo tiensä päässä.

Kalustotappioihin on totuttu kalastuksessa. Kyllähän se hetken harmitti, että ykkösässä - papukaija Nilsu menetettiin. Silti homma jatkui. Pari avantoa pilkittiin tyhjää ja taas paukkui, rauhallinen vastaisku ja kala kiinni. Taas tuttua jumpsutusta. Varovasta pitelyä siimasta, mutta ei - taas siimat poikki. Tällä kertaa siima antautui solmusta. Hetken aikaa oli jo aistittavissa pientä ärsyyntymistä.

Taas pakille ja uutta tasaria siiman päähän. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Neljännellä avannolla taas pamahti. Varovasti, varovasti... Taas jumpsuttaa... Kala nousi 10 metristä loppujen lopuksi melko kivuttomasti ja pian noin 3 kiloinen hauki morjestikin avannosta. Vaikea arvata mikä tuholainen myös edelliset tasapainot vei. Tältä kaverilta niitä ei kuitenkaan suusta löytynyt.
Vaikka kalantulo on aina iloinen asia en tällä kertaa juuri hauesta osannut iloita. Usko jättiahventen tärpeistä mureni samantien nollaan. 

Hauki pääsi vapauteen ja siirryin koerei´issä eteenpäin. Pari tyhjää avantoa ja taas raju tärppi. Vastaiskussa siimat poikki. Nyt sai riittää. Tunti ja kolme tasapainoa hauen suuhun. Yhtään ahventapahtumaa en saanut koko 6 tunnin pilkkisession aikana.

Ainankin kävi selväksi, että lammessa on varsin hyvä haukikanta. Seuraavaksi vuorossa osio kaksi. Sitä ennen on aika vahvistaa pilkkikalustoa oleellisesti.

Terve taas.

Jälleen kerran vuosi pyörähänyt blogini historiassa. Viimeisin vuosi lienee hiljaisin artikkeleiden osalta. - pahoittelut siitä. Koiraharrastus ja pienoinen paikkakunnan vaihdos remontteineen on vienyt leijonan osan vapaa-ajasta eikä vieheet ole juurikaan vettä nähnyt.
Syksy vierähti aitoja rakennellessa. 250 metriä "hirvi"aitaa.

Nyt kuitenkin suurimmat kiireet alkavat helpottaa ja on ollut aikaa myös tarkastella mitä kalastuspuolelle kuuluu. Eli paikkakunta vaihtui lappeenrannasta suomen kauneimpaan kuntaan: Taipalsaarelle. Kalamiehen kannalta sijainti on mitä parhain. Suur-Saimaan selät on kivenheiton päässä ja lähes talon takapihalta löytyy rykelmä pikkulampia jotka odottavat innokasta kalamiestä.
Sydäntalvi ei ole otollisinta aikaa pilkkimiehelle, silti olen päivälenkeillä kannellut kairaa mukana ja käynyt kokeilemassa reiän - pari läheisellä pikkulammella. Toistaiseksi näytöissä ei ole kehumista, mutta muutama todella komea raitapaita on ollut siiman päässä. Taitaa vaan kalamiehen ranteet olla vähän ruosteessa ja kalat ovat vieneet toistaiseksi pidemmän korren. Kevättä kohti mentäessä olen varma, että lampi antaa kunnon järkäleitä...
Kohdekalan syöttikalaa lähilammella.
Vuoden ensimmäinen pilkkireissu alkoi lupaavasti. 3 kairattua reikää ja terä lammen pohjaan.
Perinteiset venemessutkin kerkesivät vierähtää. Tällä kertaa vietin muutaman päivän Navicon osastolla kertoilemassa kokemuksiani Lowrancen käytöstä kalastuksessa. Taakse jäi todella antoisa viikonloppu, jonka aikana myös itse sain hyviä vinkkejä eri kalastustilanteita ajatellen. Messuilla oli esillä myös Navicon vuoden uutuustuote 3D viistoluotaus. Hieno uutuus, jota käyttämällä kalastaja saa varmasti kaivattua lisäinformaatiota kalapaikoistaan. Odotan mielenkiinnolla ensimmäisiä käytännön screenshotteja laitteen toiminnasta.

Uudet kalavedet, uusi vuosi... tästä se taas lähtee. Aika aktivoida blogi!

Päivän asennusprojekti: Buster M -05

Tällä kertaa työn alla SeaShepperdin Buster M vm 2005, johon tulee Lowrancen elektroniikka.

Ikäväkyllä itse projektista ei saanut otettua kuvia. Siitä piti huolen jatkuva vesi / räntäsade. Sormet kohmeessa kuitenkin asennus vietiin maaliin asti lähes yhdellä istumalla. Olosuhteista kertonee jotakin se, että seuraavana päivänä työkaluja inventoidessa oli työkalupakin pohjalla 12cm vettä. 
Laitteisto purettu laatikoistaan pöydälle.
Näin on helppoa hahmottaa johtovedot ja mahdollisesti tarvittavien läpivientien paksuudet.
Varsin mielenkiintoisia tällaiset "maastossa" tehtävät asennukset. Kaikki edes mahdollisesti tarvittavat työkalut on otettava matkaan ja varustauduttava pieniin vastoinkäymisiinkin. Nyt kuitenkin homma meni läpi ilman ongelmia ja lopputuloskin oli mielestäni varsin toimiva. 

Aluksi oli tarkoitus vetää laitteille omat johdot akulta asti, jottei veneen omiin sähköihin tarvitsisi koskea. Kuitenkin tälläkertaa kannatti perehtyä Busterin omaan johtosarjaan, josta löytyi 2 extrajohtoa. Toinen 5A automaattisulakkeella oleva 1.5mm2 veto ja toinen 2.5mm veto 10A sulakkeella. Näitä johtoja hyödyntämällä laitteiden virrat sai siististi pulpetin alta. 
Structuremoduli tuli yksinäiseen 1.5mm2 vetoon ja näyttöjen vedot haarautui 2.5mm johdosta. 
StructureScan moduli kiinnitettynä pulpetin kattoon.
Antureita perään tuli kaksi kappaletta: StuctureScanHD ja HST-WSBL. Aikaisemmat asennukset olen suorittanut lasikuituisiin peräpeleihin joten alumiini oli tässä asennuspaikassa uusi tuttavuus. Tavoite oli hyödyntää edellisen anturin ja lokin reikiä, mutta niiden paikat olivat asennuksen kannalta niin hankalasti, että jouduin tyytymään niiden tulppaukseen ruuvilla + reilulla sikafleksillä. 
Alumiiniveneessä on tärkeää, että anturit eivät tule nousulistojen kohdalle, muuten asennuspaikka on melko vapaa. Asennuksen kannalta alumiini on huomattavasti Gelcoat - lasikuitu - vaneri rakennetta helpompi. Tehdään sopiva reikä ja ruuvataan siihen tiivisteaineella vuorattu ruuvi, valmista!

Laitteet sijoitin alumiinistauffeilla pulpetin yläkaiteeseen. Ideana, että pulpetin taso jää vapaaksi kartoille ja muulle pikkutavaralle. Samaten seisaaltaan ajaessa korkeammalla olevia näyttöjä on helpompi lukea.
Lowrancen jalan reikäjako sopii suoraan 25mm Stauffille.
Johdot vedetty kaidetta pitkin pulpetin alle.
HDS7 Gen2 + HDS5 Gen2.
Laitteet yhdistetty Lowrance Networkilla, joten kaiku ja karttadata tulee molempiin näyttöihin.
Näkymästä helppo muokata mieleinen.
Asennus otti yksin tehtynä noin 5 tuntia. Tähän sisältyi vanhan elektroniikan purku ja sen asennuksessa käytettyjen rosvoliitosten siistiminen. Jos olosuhteet olisivat olleet suotuisammat eikä sähkötyökaluja olisi tarvinut jatkuvasti kiikuttaa sateensuojaan olisi homman varmasti tehnyt lähes puolta nopeammin.
Laitteisto tuli Sea Shepperd Finlandin veneeseen. Vene partio Saimaalla ja etsii luvattomia verkkoja norppa-alueilta.
Lisätietoa esimerkiksi Facebookista: https://www.facebook.com/seashepherdfinland

Yamarin 5940 rakentelua. Osa 4 - hydrauliohjuksen ilmaaminen

Yamarinin varustelu etenee. 

Elektroniikka on käytännössä asennettu. Ennen johtojen siistiä niputusta on aika koekäyttää järjestelmä. Samalla suoritetaan hydrauliohjauksen ilmaaminen, 

Oppikirjan mukaan ilmaaminen suoritetaan alimmalta pumpulta ylöspäin edeten. Käytännössä siis ensiksi ilmattaisiin autopilotin pumppu ja vasta sitten ruoripumppu. Koska järjestelmä oli täysin tyhjä päätettiin täyttää täyttää työsylinterille menevät linjat ruoripumpulla, jottei pilotin pumpun tarvitsisi pumpata mahdollista ilmaa.

Edellisistä öljykatastrofeista viisastuneena päätettiin rakentaa öljylle ilmauskierto, jotta säästytään öljyn siirtelyltä kannuissa. Tämä tarkoittaa sitä, että työsylinterin ilmausnipalta vedetään läpinäkyvä letku suoraan ruoripumpun päällä olevaan välisäiliöön, joka tässä tapauksessa on kolapullo.
Ilmauksessa käytettävä pullo liitettynä ruoripumppuun.
Työsylinterin ilmausnipasta lähtee letku kolapullolle.
Sama öljy kietää jatkuvasti linjaa läpi ja ilma poistuu. 

Loppuvaiheessa ilmaa ei enää tule suurina kuplina vaan lähes poreina. Tässä vaiheessa kannattaa antaa linjaston rauhoittua ja jatkaa projektia, kun ilmakuplat on poistunut. Ilmaa ei kannata pyörittää takaisin linjastoon. 
Ilmaaminen vaatii kaksi henkilöä. Toinen pyörittää rattia ja toinen avaa ilmausnipan, öljyä kierrätetään niin kauan, kun ilmaa / kuplia tulee ilmausnipan läpi silikoniletkuun. Kun läpi tulee pelkkää puhdasta öljyä pitäisi järjestelmän olla ilmaton ja ilmasnippa suljetaan. Sama tehdään molemmille linjoille. Paras lopputulos saavutetaan, kun alustavan ilmaamisen annetaan järjestelmän "painua" yön yli ja suoritetaan uusi ilmaus seuraavana päivänä.

Kun työsylinterille menevät linjat on alustavasti täytetty tehdään varsinainen ilmaaminen. Ensiksi kierrätetään öljyä autopilotin pumpulla ja tämän jälkeen ruoripumpulla.
Lowrancen pilottia hallitaan näytöltä.
Käsikäytöllä annetaan pieniä pumpulle pieniä ohjaussykäyksiä, jolloin pumppu ja pumpun linjat ilmaantuu. Aivan sama, kun pyörittäisi rattia.
Ilmaamisen jälkeen kalibroitiin virtuaalinen peräisinkulma-anturi.
Vesillä vielä suoritetaan Point-1 suunta-antennin kalibrointi. Sitten pilotin asennus on valmis.
Koska Point-1 asennetaan syvälle rungon sisään kannattaa autopilotin GPS-lähteeksi vaihtaa laite, jolla pilottia hallitaan.
Kaikki toimii niinkuin pitää ja homma lähenee maalia. Vielä koeajot vesillä ja pientä siistimistä. Kalusto valmiina tositoimiin.

Sähköä takiloille

Päivän projektina rakentaa johdotus sähkötakiloille. 

Omasta kokemuksesta oli muistissa, että ajoittain käyttäjävirheen takia takiloiden 30A johdonsuojat räpsähtelivät. Jos kuulan kelaa epähuomiossa kärkipyörää vasten nousee takilan ottovirrat niin suuriksi, että sulake palaa. Omassa asennuksesssa käytössä oli 2x 30A GM-lattasulakkeet. Nyt päätin ottaa käyttöön automaattisulakkeet, joten käyttäjävirheen kuittaaminen onnistuu nopeasti.
Tarpeet:
- 2 x 6m2 parikaapeli
- musta ja punainen 6m2 johto
- kytkentärasia
- 2x 30A automaattisulakkeet
- rengasapikot
- läpiviennit
Sulakkeet kytkentärasian kannessa.
Täyteen tuli, mutta juuri mahtuu kiinni. Kotelo on ip67 suojattu.
Nippusiteet on vedonestona.
Vasemmalta lähtevät johdot menee nollakiskoon/päävirtakatkaisijalle. Oikeat takiloille.
Kotelo löyti paikkansa veneen välipohjassa olevasta laatikosta.
Takiloiden virrat otettiin päävirtakatkaisimen plussanavasta.
Johdot niputettu nippusiteillä.
Takiloiden omat johdot kytkettiin kutistettavilla jatkoapikoilla ruumasta tulevaan parikaapeliin.

Yamarin 5940 rakentelua. Osa 3 - autopilotin letkutus

Yamarinin varustelu etenee. Edellisellä kerralla saatiin ohjausrumpu ja sylinteri paikoilleen. Nyt vuorossa autopilotin hydrauliikkapuolen asentaminen.

Edellisellä kerralla asennusta hidasti Baystarin ruoripumpun uudistumisen myötä vaihtunut nippatyyppi. Nyt postimies toimittanut oikeat ORB-nipat, joten projekti voi jatkua.
Oikeat nipat.
ORB-pää on o-renkaallinen sivu.
Nippojen mallausta ohjausrumpuun.
ORB:n suuntaaminen on todella helppoa. Ensin kierretään nippa käsitiukkuuteen rumpuun jonka jälkeen suoritetaan suuntaus. Tämän jälkeen lukitaan asennus o-rengasta vasten kierrettävällä mutterilla.
Letkut paikoillaan.
Haarasta lähtevät letkut menevät perämoottorille. Suoraan lähtevät menevät pilotin pumpulle. Letkuja asentaessa pitää huolehtia, ettei letkun taso nouse yli ohjausrummun öljynpinnan. Alin letku on paluulinja.
Pumppu sijoitetaan pulpetin alla olevaan laatikkoon.
Asennuksen alla olevassa veneessä on kattava Lowrancen elektroniikka, joten Lowrancen juuri julkaistu autopilotti oli luonteva valinta järjestelmän jatkoksi.

Pilotin mukana tulee kaikki, mitä asennukseen tarvitaan.
Kartionipalliset t-haarat ja suora liitin paluulle ja noin 75cm letkut.
Uuteen Baystariin / Seastariin joutuu tilalle hankkimaan aiemmin mainitut ORB-liittimet
Kartiokierteeseen laitettu tiivisteaine.
Pilotin pumppu.
Pumppuun on ruuvattu valmiiksi 90 asteen kulmaliittimet.
NAC-1 ecu noudattaa tuttua muotoilukieltä.
Samoissa kuorissa on mm SonarHub ja NEP-2
Kaikki pilotin asennuksessa tarvittavat johdot:
NMEA2000-verkko, 4 laitekaapelia (näyttölle, eculle, n2k virta ja suunta-antennille)
Point-1 Suunta-antenni
Virtajohto sulakkeineen
Auto / Standby nappi.
Omaan asennustapaan 90 asteen nippa ei ollut vaihtoehto.
Purkuhommiin ja tutkimaan millaisella nipalla pumppuun voi yhtyä.
Nipat ovat kiinni samalla NPT-kartiokierteellä mitä Seastar vanhemmissa ohjauksissa on käyttänyt.
Tarvittavat kulmanipat löytyvät siis helposti esimerkiksi US-Partsilta.
Irroitusjärjestys: ensin keskimmäinen ja sitten reunimmaiset.
Pumpun mukana tulevilla nipoilla voi tehdä myös esimerkin kaltaisen asennuksen, jossa haaroitus tehdään pilotin pumpulla.
Asennusvanerin hahmotelmaa.
Tämä sijoitetaan pumpun kanssa samaan tilaan laatikon seinään.
Pumpulle tehty asennusvaneri.
Jalan ja vanerin väliin laitettu pehmeää kumia hiljentämään mahdollisia hurinoita.
45 asteen kulmia paikoilleen.
NPT-kartiokieteen asennuksissa pitää aina muistaa käyttää kierrelukitetta..
Pumppu paikallaan.
Pilotti on todella helppo ja nopea asentaa. Jos asennuspaikat on selkeät niin 2 asentajaa asentaa järjestelmän helposti illassa. Kaverin kanssa itselläni meni noin 5 työtuntia purkaa vanha ohjaus / asentaa hydrauliohjaus ja autopilotti sähköineen.

Johdotukset on käytännössä pelkästään liittimien kiertämistä plugeihin. Ainoa, jonka joutuu itse soveltamaan on ecun virtajohdon kytkentä sekä n2k väylän virta. Nämä vedin suoraan Bluesean sulaketauluun. Pilotille tulee 20A sulake.

Suunta-antenni sijoitettiin veneen keskelle etuportaan askelman alle.